Psalmien 106

1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Halelujah. Oslavujte Hospodina, nebo dobrý jest, nebo na věky milosrdenství jeho.

2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Kdo může vymluviti nesmírnou moc Hospodinovu, a vypraviti všecku chválu jeho?

3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Blahoslavení, kteříž ostříhají soudu, a činí spravedlnost každého času.

4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Pamatuj na mne, Hospodine, pro milost k lidu svému, navštěv mne spasením svým,

5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

Abych užíval dobrých věcí s vyvolenými tvými, a veselil se veselím národu tvého, a chlubil se spolu s dědictvím tvým.

6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Zhřešili jsme i s otci svými, neprávě jsme činili, a bezbožnost páchali.

7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Otcové naši v Egyptě nerozuměli předivným skutkům tvým, aniž pamatovali na množství milosrdenství tvých, ale odporni byli při moři, při moři Rudém.

8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

A však vysvobodil je pro jméno své, aby v známost uvedl moc svou.

9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

Nebo přimluvil moři Rudému, a vyschlo; i provedl je skrze hlubiny, jako po poušti.

10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

A tak zachoval je od ruky toho, jenž jich nenáviděl, a vyprostil je z ruky nepřítele.

11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

V tom přikryly vody ty, kteříž je ssužovali, nezůstalo ani jednoho z nich.

12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

A ačkoli věřili slovům jeho, a zpívali chválu jeho,

13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

Však rychle zapomenuli na skutky jeho, a nečekali na radu jeho;

14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

Ale jati jsouce žádostí na poušti, pokoušeli Boha silného na pustinách.

15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

I dal jim, čehož se jim chtělo, a však dopustil hubenost na život jejich.

16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Potom, když horlili proti Mojžíšovi v vojště, a Aronovi, svatému Hospodinovu,

17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Otevřevši se země, požřela Dátana, a přikryla zběř Abironovu.

18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

A roznícen byl oheň na rotu jejich, plamen spálil bezbožníky.

19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

Udělali i tele na Orébě, a skláněli se slitině.

20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

A změnivše slávu svou v podobiznu vola, jenž jí trávu,

21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

Zapomněli na Boha silného, spasitele svého, kterýž činil veliké věci v Egyptě.

22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

A předivné v zemi Chamově, přehrozné při moři Rudém.

23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

Pročež řekl, že je vypléní, kdyby se byl Mojžíš, vyvolený jeho, nepostavil v té mezeře před ním, a neodvrátil prchlivosti jeho, aby nehubil.

24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

Za tím zošklivili sobě zemi žádanou, nevěříce slovu jeho.

25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

A repcíce v staních svých, neposlouchali hlasu Hospodinova.

26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

A protož pozdvihl ruky své proti nim, aby je rozmetal po poušti,

27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

A aby rozptýlil símě jejich mezi pohany, a rozehnal je do zemí.

28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

Spřáhli se také byli s modlou Belfegor, a jedli oběti mrch.

29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

A tak dráždili Boha skutky svými, až se na ně obořila rána,

30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Až se postavil Fínes, a pomstu vykonal, i přetržena jest rána ta.

31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

Což jest mu počteno za spravedlnost od národu do pronárodu, a až na věky.

32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

Opět ho byli popudili při vodách sváru, až se i Mojžíšovi zle stalo pro ně.

33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

Nebo k hořkosti přivedli ducha jeho, a pronesl ji rty svými.

34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

K tomu nevyplénili ani národů těch, o kterýchž jim byl Hospodin poručil,

35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

Ale směšujíce se s těmi národy, naučili se skutkům jejich,

36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

A sloužili modlám jejich, kteréž jim byly osídlem.

37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

Obětovali zajisté syny své a dcery své ďáblům.

38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

A vylili krev nevinnou, krev synů svých a dcer svých, kteréž obětovali trapidlům Kananejským, tak že poškvrněna jest země těmi vraždami.

39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

I zmazali se skutky svými, a smilnili činy svými.

40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Protož rozpáliv se v prchlivosti Hospodin na lid svůj, v ošklivost vzal dědictví své.

41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

A vydal je v ruce pohanů. I panovali nad nimi ti, jenž je v nenávisti měli,

42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

A utiskali je nepřátelé jejich, tak že sníženi jsou pod ruku jejich.

43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

Mnohokrát je vysvobozoval, oni však popouzeli ho radou svou, pročež potlačeni jsou pro nepravost svou.

44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

A však patřil na úzkost jejich, a slyšel křik jejich.

45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

Nebo se rozpomenul na smlouvu svou s nimi, a želel toho podlé množství milosrdenství svých,

46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

Tak že naklonil k nim lítostí všecky, kteříž je u vězení drželi.

47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Zachovej nás, Hospodine Bože náš, a shromažď nás z těch pohanů, abychom slavili jméno tvé svaté, a chlubili se v chvále tvé.

48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Požehnaný Hospodin Bůh Izraelský od věků až na věky. Na to rciž všecken lid: Amen, Halelujah.