< Psalmien 102 >
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Oración de alguien que está sufriendo y está cansado, encomendando sus problemas al el Señor. Por favor, Señor, ¡escucha mi oración! ¡Escucha mi clamor a ti pidiendo ayuda!
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
¡No escondas tu rostro de mí en mis horas de angustia! Vuélvete y escúchame, y responde rápido cuando llamo.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
¡Porque mi vida está desapareciendo como el humo; siento como si mi cuerpo estuviera en llamas!
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
¡Soy como la grama que se secó, y se marchitó, ya ni recuerdo cuándo debo comer!
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Mis gemidos me han revestido; mis huesos se dejan ver a través de mi piel.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Soy como un búho del desierto, como una pequeña lechuza entre las ruinas.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
No puedo conciliar el sueño. Soy como un pájaro solitario en la azotea.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Mis enemigos se mofan de mí. Se burlan y maldicen en mi nombre.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Las cenizas son mi comida; mis lágrimas gotean encima de mi bebida,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Por tu hostilidad y tu enojo, me recogiste y me volviste arrojar bien lejos.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Mi vida se desvanece lentamente como sombras nocturnas, me estoy marchitando como la grama.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Pero tú, Señor, reinarás para siempre, tu gloria perdurará por todas las generaciones.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Te levantarás y tendrás piedad de Jerusalén, porque es tiempo de que seas gentil con la ciudad, el tiempo ha llegado.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Porque las personas que te siguen aman sus piedras; ¡valoran incluso su polvo!
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Entonces las naciones te temerán, Señor; todos los reyes de la tierra se postrarán ante tu presencia.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Porque el Señor reconstruirá Jerusalén; y aparecerá con gloria.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Atenderá las oraciones de los desamparados; no ignorará sus pedidos.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Que esto sea recordado por las generaciones futuras, para que las personas que aún no han nacido alaben al Señor:
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Porque él mira desde los cielos, desde lo más alto de su lugar santo; él observa a la tierra desde su trono,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
para responder a los lamentos de los prisioneros, para liberar a los hijos de la muerte.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Y como resultadoj la maravillosa naturaleza del Señor será alabada en Jerusalén con alabanzas,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
cuando las personas de todos los reinos se reúnan para adorar al Señor.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Pero, en cuanto a mí, él me quitó la salud cuando era joven, acortando mi vida.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Clamé al Señor, “Mi Dios, ¡No me arrebates mi vida mientras aún soy joven! Tú eres el único que vive para siempre.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Hace mucho tiempo creaste la tierra; hiciste los cielos.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Y ellos llegarán a su fin, pero tú no. Todos ellos se desgastarán como la ropa, y tú los cambiarás y los tirarás.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Pero tú eres el único que vive para siempre; tus años nunca llegarán a un fin.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Nuestros hijos vivirán contigo, y los hijos de nuestros hijos crecerán en tu presencia”.