Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Besede kralja Lemuéla, prerokba, katero ga je učila njegova mati.
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Kaj, moj sin? In kaj, sin moje maternice? In kaj, sin mojih zaobljub?
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
Svoje moči ne daj ženski niti svojih poti tistim, ki uničujejo kralje.
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
To ni za kralje, oh Lemuél, to ni za kralje, da pijejo vino niti za prince močna pijača,
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
da ne bi pili in pozabili postave in izkrivili sodbo kateregakoli izmed prizadetih.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Močno pijačo daj tistemu, ki je pripravljen, da propade in vino tistim, ki so potrtih src.
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Naj pije in pozabi svojo revščino in se nič več ne spominja svoje bede.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Odpri svoja usta za nemega v imenu vseh takšnih, ki so določeni k uničenju.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Odpri svoja usta, sodi pravično in zagovarjaj pravdo ubogega in pomoči potrebnega.
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Kdo lahko najde vrlo žensko? Kajti njena vrednost je daleč nad rubini.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Srce njenega soproga varno zaupa vanjo, tako da ne bo imel nobene potrebe po plenu.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Delala mu bo dobro in ne zla vse dni svojega življenja.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Išče volno in lan in voljno dela s svojimi rokami.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Podobna je trgovčevim ladjam, svojo hrano prinaša od daleč.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Tudi vstaja, ko je še noč in daje hrano svoji družini ter obrok svojim deklam.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Prouči polje in ga kupuje; s sadom svojih rok zasadi vinograd.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Svoja ledja opasuje z močjo in utrjuje svoje lakte.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Zaznava, da je njeno trgovanje dobro, njena sveča ponoči ne ugasne.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Svoje roke polaga k vretenu in njene roke držijo preslico.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Svojo roko izteguje k ubogemu; da, svoji roki izteguje pomoči potrebnemu.
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Ne boji se snega za svojo družino, kajti vsa njena družina je oblečena s škrlatom.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Sama izdeluje pokrivala iz tapiserije, njeno oblačilo sta svila in škrlat.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Njen soprog je poznan v velikih vratih, ko sedi med starešinami dežele.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Ona izdeluje tanko laneno platno in ga prodaja in pasove dostavlja trgovcu.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Moč in spoštovanje sta njeno oblačilo in veselila se bo v času, ki pride.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Svoja usta odpira z modrostjo in na njenem jeziku je postava prijaznosti.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Dobro gleda na poti svoje družine in ne jé kruha brezdelja.
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Njeni otroci vstanejo in jo kličejo blagoslovljena, tudi njen soprog in jo hvali.
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
Mnoge hčere so storile krepostno, toda ti jih prekašaš vse.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Naklonjenost je varljiva in lepota je prazna, toda ženska, ki se boji Gospoda, bo hvaljena.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Dajte ji od sadu njenih rok in naj jo njena lastna dela hvalijo v velikih vratih.
