Sananlaskujen 13
1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
Viis Søn elsker tugt, spotter hører ikke på skænd.
2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
Af sin Munds Frugt nyder en Mand kun godt, til Vold står troløses Hu.
3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
Vogter man Munden, bevarer man Sjælen, den åbenmundede falder i Våde.
4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
Den lade attrår uden at få, men flittiges Sjæl bliver mæt.
5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
Den retfærdige hader Løgnetale, den gudløse spreder Skam og Skændsel.
6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
Retfærd skærmer, hvo lydefrit vandrer, Synden fælder de gudløse.
7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
Mangen lader rig og ejer dog intet, mangen lader fattig og ejer dog meget.
8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
Mands Rigdom er Løsepenge for hans Liv, Fattigmand får ingen Trusel at høre.
9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
Retfærdiges Lys bryder frem, gudløses Lampe går ud.
10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
Ved Hovmod vækkes kun Splid, hos dem, der lader sig råde, er Visdom.
11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
Rigdom, vundet i Hast, smuldrer hen, hvad der samles Håndfuld for Håndfuld, øges.
12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
At bie længe gør Hjertet sygt, opfyldt Ønske er et Livets Træ.
13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
Den, der lader hånt om Ordet, slås ned, den, der frygter Budet, får Løn.
14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
Vismands Lære er en Livsens Kilde, derved undgås Dødens Snarer.
15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
God Forstand vinder Yndest, troløses Vej er deres Undergang.
16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
Hver, som er klog, går til Værks med Kundskab, Tåben udfolder Dårskab.
17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
Gudløs Budbringer går det galt, troværdigt Bud bringer Lægedom.
18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
Afvises Tugt, får man Armod og Skam; agtes på Revselse, bliver man æret.
19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
Opfyldt Ønske er sødt for Sjælen, at vige fra ondt er Tåber en Gru.
20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
Omgås Vismænd, så bliver du viis, ilde faren er Tåbers Ven.
21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
Vanheld følger Syndere, Lykken når de retfærdige.
22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
Den gode efterlader Børnebrn Arv, til retfærdige gemmes Synderens Gods.
23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
På Fattigfolks Nyjord er rigelig Føde, mens mangen rives bort ved Uret.
24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
Hvo Riset sparer, hader sin Søn, den, der elsker ham, tugter i Tide.
25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
Den retfærdige spiser, til Sulten er stillet, gudløses Bug er tom.
