Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Mudre izreke Salomona, sina Davidova, kralja izraelskog:
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
da se spozna mudrost i pouka, da se shvate razumne riječi;
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
da se primi umna pouka, pravda i pravica i nepristranost;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
da se dade pamet neiskusnima, mladiću znanje i umijeće;
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
kad mudar čuje, da umnoži znanje, a razuman steče mudrije misli;
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
da razumije izreke i prispodobe, riječi mudraca i njihove zagonetke.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Strah je Gospodnji početak spoznaje, ali ludi preziru mudrost i pouku.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Poslušaj, sine moj, pouku oca svoga i ne odbacuj naputka svoje majke!
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Jer će ti biti ljupki vijenac na glavi i ogrlica oko tvoga vrata.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Sine moj, ako te grešnici mame, ne pristaj;
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
ako bi rekli: “Hodi s nama, da vrebamo krv, čekamo u zasjedi nevina ni za što;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
da ih progutamo žive kao carstvo smrti i cijele kao one koji silaze u grob; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
naplijenit ćemo svakojaka blaga, napuniti svoje kuće plijenom;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
bacat ćeš s nama svoj ždrijeb, svi ćemo zajedno imati jednu kesu.”
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Sine moj, ne idi s njima na put, makni nogu od njihove staze.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Jer na zlo trče svojim nogama i hite prolijevati krv.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Jer uzalud je razapinjati mrežu pred očima svima pticama.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
A oni vrebaju vlastitu krv, postavljaju zasjedu svojemu životu.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Takva je sudba svih lakomih na ružan dobitak: on ih života stane.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Mudrost glasno uzvikuje na ulici, na trgovima diže svoj glas;
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
propovijeda po bučnim uglovima, na otvorenim gradskim vratima govori svoje riječi:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
“Dokle ćete, vi glupi, ljubiti glupost i dokle će podsmjevačima biti milo podsmijevanje, i dokle će bezumnici mrziti znanje?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Poslušajte moju opomenu! Gle, svoj duh pred vas izlijevam, hoću vas poučiti svojim riječima.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Koliko sam vas zvala, a vi ste odbijali; pružala sam ruku, ali je nitko ne opazi.
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
Nego ste odbacili svaki moj savjet i niste poslušali moje opomene;
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
zato ću se i ja smijati vašoj propasti, rugat ću se kad vas obuzme tjeskoba:
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
kad navali na vas strah kao nevrijeme i zgrabi vas propast kao vihor, kad navali na vas nevolja i muka.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Tada će me zvati, ali se ja neću odazvati; tražit će me, ali me neće naći.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Jer su mrzili spoznaju i nisu izabrali Gospodnjeg straha
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
niti su poslušali moj savjet, nego su prezreli svaku moju opomenu.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Zato će jesti plod svojeg vladanja i nasititi se vlastitih savjeta.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Jer glupe će ubiti njihovo odbijanje, a nemar će upropastiti bezumne.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
A tko sluša mene, bezbrižan ostaje i spokojno živi bez straha od zla.”
