Matteuksen 27
1 Mutta kuin aamu tuli, pitivät kaikki pappein päämiehet ja kansan vanhimmat neuvoa Jesusta vastaan, häntä kuolettaaksensa,
Now, when morning came, all the High-priests and Elders of the people took, counsel, against Jesus, so as to put him to death:
2 Ja sitoivat hänen, menivät pois ja ylönantoivat hänen maaherralle Pontius Pilatukselle.
and, binding him, they led him away, and delivered him up unto Pilate the governor.
3 Kuin Juudas, joka hänen petti, näki hänen kuolemaan tuomituksi, katui hän, ja toi jälleen ne kolmekymmentä hopiapenninkiä pappein päämiehille ja vanhimmille,
Then, Judas who had delivered him up, seeing that he was condemned, being smitten with remorse, returned the thirty pieces of silver unto the High-priests and Elders,
4 Sanoen: minä pahasti tein, että minä petin viattoman veren. Mutta he sanoivat: mitä meidän siihen tulee? katso itsiäs.
saying—I have sinned, in delivering up righteous blood. But, they, said—What is that to us? thou, shalt see to it for thyself.
5 Ja hän heitti hopiapenningit templiin, läksi sieltä, meni pois ja hirtti itsensä.
And, throwing the pieces of silver into the Temple, he withdrew, and, going away, hanged himself.
6 Mutta pappein päämiehet ottivat hopiapenningit ja sanoivat: ei näitä sovi panna uhriarkkuun; sillä se on veren hinta.
But, the High-priests, taking the pieces of silver, said—It is not allowed, to cast them into the treasury; since, a price of blood, they are.
7 Niin he pitivät neuvoa, ja ostivat niillä savenvalajan pellon, vierasten hautaamiseksi.
And, taking counsel, they bought with them, the field of the potter, as a burial-place for strangers.
8 Sentähden se pelto on kutsuttu tähän päivään asti veripelloksi.
Wherefore, that field hath been called Field of Blood, until this day.
9 Silloin täytettiin se mikä sanottu oli Jeremias prophetalta, joka sanoo: ja he ottivat kolmekymmentä hopiapenninkiä, sen arvatun hinnan, jonka he arvasivat Israelin lapsilta,
Then, was fulfilled, that which was spoken through Jeremiah the prophet, saying: And they took the thirty pieces of silver, as the value of him whom they had valued, whom they had valued, of Israel’s sons, —
10 Ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra on minun käskenyt.
And gave them for the field of the potter, as, the Lord, directed me.
11 Mutta Jesus seisoi maaherran edessä. Niin maaherra kysyi häneltä, sanoen: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Jesus sanoi hänelle: sinäpä sen sanot.
Now, Jesus, stood before the governor; and the governor questioned him, saying—Thou, art the king of the Jews? And, Jesus, said—Thou, sayest.
12 Ja kuin hänen päällensä kannettiin pappein päämiehiltä ja vanhimmilta, ei hän mitään vastannut.
And, while he was being accused by the High-priests and Elders, he answered nothing.
13 Silloin sanoi Pilatus hänelle: etkös kuule, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat?
Then, Pilate saith unto him—Hearest thou not how many things against thee they are bearing witness?
14 Ja ei hän vastannut häntä yhtäkään sanaa, niin että maaherra suuresti ihmetteli.
And he answered him, no not so much as a single word, so that the governor was marvelling exceedingly.
15 Mutta juhlana oli maaherra tottunut päästämään kansalle jonkun vangin irralle, jonka he tahtoivat.
But, feast by feast, the governor had been wont to release one unto the multitude, a prisoner whom they were desiring.
16 Niin oli heillä silloin yksi kuuluisa vanki sidottuna, joka kutsuttiin Barabbas.
Now they had at that time a distinguished prisoner, called, Barabbas.
17 Kuin he siis koossa olivat, sanoi Pilatus heille: kumman te tahdotte, että minä päästän teille? Barabbaan, taikka Jesuksen, joka kutsutaan Kristus?
They therefore having come together, Pilate, said to them—Whom will ye I should release unto you? Barabbas? or Jesus, who is called Christ?
18 Sillä hän tiesi, että he hänen kateuden tähden olivat antaneet ylön.
For he knew that, for envy, they had delivered him up.
19 Mutta kuin hän tuomio-istuimelle istui, lähetti hänen emäntänsä hänen tykönsä, sanoen: älä sinä mitään tee sille vanhurskaalle; sillä minä olen paljon kärsinyt tänäpänä unessani hänen tähtensä.
And, as he was sitting upon the judgment seat, his wife sent unto him, saying: Have thou nothing to do with that righteous man, for, many things, have I suffered this day, by dream, because of him.
20 Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jesusta hukkaamaan.
But, the High-priests and the elders, persuaded the multitudes, that they should claim Barabbas, but, Jesus, should, destroy.
21 Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman näistä kahdesta te tahdotte, että minä päästän teille? mutta he sanoivat: Barabbaan.
Now the governor, answering, said unto them—Which of the two desire ye I should release unto you? And they said—Barabbas!
22 Pilatus sanoi heille: mitä siis minun pitää tekemän Jesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki hänelle: ristiinnaulittakaan.
Pilate saith unto them—What then shall I do unto Jesus, who is called Christ? They all say—Let him be crucified!
23 Niin sanoi maaherra: mitä hän pahaa teki? Mutta he huusivat sitä enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan.
But, he, said—Indeed! what evil hath he done? But, they, vehemently, were crying aloud, saying—Let him be crucified!
24 Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viatoin olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne.
And Pilate, seeing, that, nothing, it availed, but rather, a tumult, was arising, taking water, washed his hands of it before the multitude, saying—Innocent, am I, of the blood of this man, —Ye, shall see to it for yourselves.
25 Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkaan meidän päällemme ja lastemme päälle.
And all the people, answering, said—His blood be upon us and upon our children!
26 Silloin päästi hän heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa.
Then released he unto them Barabbas, but, scourging, Jesus, delivered him up, that he might be crucified.
27 Silloin maaherran huovit veivät Jesuksen raastupaan, ja kokosivat hänen tykönsä kaiken joukon.
Then the soldiers of the governor, taking Jesus aside into the judgment-hall, gathered unto him all the band;
28 Ja kuin he olivat hänen riisuneet, puettivat he hänen purpuraiseen kaapuun,
and, unclothing him, a scarlet scarf, put they about him, —
29 Ja tekivät orjantappuroista kruunun ja panivat hänen päähänsä ja ruovon hänen oikiaan käteensä, ja kumarsivat polviansa hänen edessänsä, pilkkasivat häntä ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas!
and, plaiting a crown out of thorns, they put it upon his head, and a reed in his right hand, —and, kneeling before him, began to mock him, saying—Joy to thee, King of the Jews!
30 Ja kuin he olivat sylkeneet hänen päällensä, ottivat he ruovon ja löivät häntä päähän.
And, spitting upon him, they took the reed, and began striking upon his head.
31 Ja sittekuin he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä kaapun, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänen ristiinnaulittaa.
And, when they had mocked him, they put off him the scarf, and put on him his garments, and led him away unto the crucifying.
32 Mutta kuin he menivät ulos, löysivät he yhden miehen Kyrenistä, nimeltä Simon: sen he vaativat hänen ristiänsä kantamaan.
And, as they were going forth, they found a man of Cyrene, by name, Simon, —the same, they impressed to bear his cross.
33 Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on: pääkallon paikka.
And, coming into a place called Golgotha, that is to say, Skull-place,
34 He antoivat hänelle etikkaa juoda sapella sekoitettua; ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda.
they gave him to drink, wine, with gall, mingled, and, tasting, he would not drink.
35 Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa.
And, having crucified him, they parted among themselves his garments, casting a cloth;
36 Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä.
and, being seated, were watching him there.
37 Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS.
And they put up, over his head, his accusation, written—THIS, IS JESUS, THE KING OF THE JEWS.
38 Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle.
Then, are crucified with him, two robbers, —one on the right hand, and one on the left.
39 Mutta ohitsekäyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä,
And, they who were passing by, were reviling him, shaking their heads,
40 Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs: jos olet Jumalan Poika, niin astu alas rististä.
and saying—The man that taketh down the Temple and in three days buildeth it! Save, thyself! If thou art God’s, Son, come down from the cross.
41 Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa, pilkkasivat häntä ja sanoivat:
Likewise, the High-priests, [also], mocking, with the Scribes and Elders, were saying: Others, he saved, —Himself, he cannot save:
42 Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme hänen.
Israel’s King, he is! Let him come down, now, from the cross, —and we will believe on him!
43 Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen.
He hath put confidence upon God, Let him rescue him, now, if he desireth him; for he said, I am, God’s Son.
44 Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.
And, the same thing, the robbers also, who were crucified with him, were casting in his teeth.
45 Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksänteen asti oli pimiä kaikessa maassa.
Now, from the sixth hour, darkness, came upon all the land—until the ninth hour.
46 Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylenannoit?
And, about the ninth hour, Jesus uttered a cry, with a loud voice, saying—Eloi! Eloi! lema sabachthanei? that is, My God! my God! to what end hast thou forsaken me?
47 Mutta muutamat niistä, jotka siinä seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta hän huutaa.
Now certain of them who were there standing, when they heard, began to say—This man, calleth, Elijah.
48 Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen, ja täytti sen etikalla, pani sen ruovon päähän, ja antoi hänen juoda.
And, straightway, one from among them, running, and taking a sponge, and filling it with vinegar and putting it on a reed, was giving him to drink;
49 Mutta muut sanoivat: pidäs, katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään.
but, the rest, said—Stay! let us see whether Elijah is coming, and will save him. But, another, taking a spear, pierced his side, and there came forth water and blood.
50 Niin Jesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä.
And, Jesus, again crying out with a loud voice, dismissed the spirit.
51 Ja katso, templin esivaate repesi kahtia ylhäältä hamaan alas, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
And lo! the veil of the Temple, was rent, from top to bottom, into two; and, the earth, was shaken, and, the rocks, were rent;
52 Ja haudat aukenivat, ja monta pyhäin ruumista, jotka maanneet olivat, nousi ylös,
and, the tombs, were opened and, many bodies of the holy ones who had fallen asleep, arose, —
53 Ja läksivät ulos haudoista, hänen ylösnousemisensa jälkeen, tulivat pyhään kaupunkiin, ja ilmestyivät monelle.
and, coming forth out of the tombs after his arising, entered into, the holy city, and plainly appeared unto many.
54 Mutta kuin sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssansa olivat vartioitsemassa Jesusta, näkivät maan järinän ja ne, mitkä tapahtuivat, pelkäsivät he suuresti ja sanoivat: totisesti oli tämä Jumalan Poika.
Now, the centurion, and those with him watching Jesus, seeing the earthquake and the things coming to pass, were violently affrighted, saying—Truly, God’s Son, was, he!
55 Mutta siellä oli paljo vaimoja taampana katselemassa, jotka Jesusta olivat seuranneet Galileasta, palvellen häntä,
Now there were there, many women, from afar, beholding, who indeed had followed Jesus from Galilee, ministering unto him;
56 Joiden seassa oli Maria Magdalena, ja Maria Jakobin ja Joseen äiti, ja Zebedeuksen poikain äiti.
among whom was Mary the Magdalene, also Mary the mother of James and Joseph, and the mother of the sons of Zebedee.
57 Mutta kuin ehtoo tuli, tuli yksi rikas mies Arimatiasta, jonka nimi oli Joseph, joka myös itse oli Jesuksen opetuslapsi.
And, when, evening, arrived, there came a rich man from Arimathaea, whose name was Joseph, who also, himself, had been discipled unto Jesus.
58 Tämä meni Pilatuksen tykö ja pyysi Jesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski annettaa ruumiin.
The same, going unto Pilate, claimed the body of Jesus. Then, Pilate commanded it to be given up.
59 Ja kuin Joseph oli ruumiin ottanut, kääri hän sen puhtaasen liinaan,
And Joseph, taking the body, wrapped it up in a clean Indian-cloth,
60 Ja pani omaan uuteen hautaansa, jonka hän oli hakannut kallioon, ja vieritti suuren kiven haudan ovelle, ja meni pois.
and laid it in his new tomb, which he had hewn in the rock, and, rolling near a large stone unto the door of the tomb, departed.
61 Silloin olivat siellä Maria Magdalena ja toinen Maria, ja istuivat haudan kohdalla.
Now there were there, Mary the Magdalene, and the other Mary, sitting over against the sepulchre.
62 Mutta toisena päivänä valmistuksen päivästä kokoontuivat pappein päämiehet ja Pharisealaiset Pilatuksen tykö,
And, on the morrow, which is after the preparation, the High-priests and the Pharisee were gathered together unto Pilate,
63 Sanoen: herra, me muistamme sen vietteliän sanoneen eläissänsä: kolmen päivän perästä minä nousen.
saying—Sir! we have been put in mind that, that deceiver, said, while yet living, —After three days, will I, arise.
64 Käske siis varjeltaa hautaa kolmanteen päivään asti, ettei hänen opetuslapsensa tulisi yöllä ja varastaisi häntä, ja sanoisi kansalle: hän nousi kuolleista: ja niin jälkimäinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimäinen.
Command, therefore, that the sepulchre be made secure until the third day, —lest once the disciples should come and steal him, and say unto the people, He hath arisen from the dead! and, the last deception, shall be, worse than the first.
65 Pilatus sanoi heille: teillä on vartiat: menkäät, vartioitkaat niinkuin te tiedätte.
Pilate saith unto them—Ye have a guard: Go your way, secure it for yourselves, as ye know how.
66 Mutta he menivät pois, ja vahvistivat haudan vartiain kanssa, ja lukitsivat kiven sinetillänsä.
And, they, went and secured for themselves the sepulchre, sealing the stone, with the guard.
