Matteuksen 14
1 Siihen aikaan kuuli Herodes tetrarka Jesuksen sanoman,
U ono vrijeme doču Herod tetrarh za Isusa
2 Ja sanoi palvelioillensa: tämä on Johannes Kastaja: hän on noussut kuolleista, ja sentähden tekee hän senkaltaisia väkeviä töitä.
pa reče svojim slugama: “To je Ivan Krstitelj! On uskrsnu od mrtvih i zato čudesne sile djeluju u njemu.”
3 Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni, sitonut ja vankiuteen pannut, Herodiaksen, veljensä Philippuksen emännän tähden.
Herod doista bijaše uhitio Ivana te ga svezana bacio u tamnicu zbog Herodijade, žene brata svoga Filipa.
4 Sillä Johannes oli hänelle sanonut: ei sinulle ole luvallinen häntä pitää.
Jer Ivan mu govoraše: “Ne smiješ je imati!”
5 Ja kuin hän tahtoi hänen tappaa, pelkäsi hän kansaa; sillä he pitivät hänen prophetana.
Htjede ga ubiti, ali se bojao naroda jer su ga smatrali prorokom.
6 Mutta kun Herodeksen syntymäjuhlaa pidettiin, hyppäsi Herodiaksen tytär heidän edessänsä; ja se kelpasi Herodekselle.
Na Herodov rođendan zaplesa kći Herodijadina pred svima i svidje se Herodu.
7 Sentähden lupasi hän hänelle vannotulla valalla antaa, mitä hän anois.
Zato se zakle dati joj što god zaište.
8 Mutta niinkuin hän äidiltänsä ennen neuvottu oli, anna minulle, hän sanoi, tässä vadissa Johannes Kastajan pää.
A ona nagovorena od matere: “Daj mi, reče, ovdje na pladnju glavu Ivana Krstitelja.”
9 Ja kuningas tuli murheelliseksi; mutta kuitenkin valan tähden ja niiden, jotka ynnä atrioitsivat, käski hän antaa hänelle,
Ražalosti se kralj, ali zbog zakletve i sustolnika zapovjedi da se dade.
10 Ja lähetti leikkaamaan Johanneksen kaulaa tornissa.
Posla odrubiti glavu Ivanu u tamnici.
11 Ja hänen päänsä kannettiin vadissa ja annettiin piialle, ja hän vei sen äidillensä.
I doniješe glavu njegovu na pladnju, dadoše djevojci, a ona je odnije materi.
12 Ja hänen opetuslapsensa tulivat, ja ottivat pois hänen ruumiinsa, ja hautasivat sen; ja menivät ja ilmoittivat Jesukselle.
A učenici njegovi dođu, uzmu njegovo tijelo i pokopaju ga pa odu i jave Isusu.
13 Ja kuin Jesus sen kuuli, meni hän sieltä pois haahdella erämaahan yksinänsä. Ja kuin kansa se kuuli, noudattivat he häntä jalkaisin kaupungeista.
Kad je Isus to čuo, povuče se odande lađom na samotno mjesto, u osamu. Dočuo to narod pa pohrli pješice za njim iz gradova.
14 Ja Jesus meni ulos, ja näki paljon kansaa, ja armahti heidän päällensä, ja paransi heidän sairaitansa.
Kad on iziđe, vidje silan svijet, sažali mu se nad njim te izliječi njegove bolesnike.
15 Mutta kun ehtoo tuli, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä, ja sanoivat: tämä on erämaa, ja aika on jo kulunut: laske kansa, että he menisivät kyliin itsellensä ruokaa ostamaan.
Uvečer mu pristupe učenici pa mu reknu: “Pust je ovo kraj i već je kasno. Otpusti dakle svijet: neka odu po selima kupiti hrane.”
16 Niin Jesus sanoi heille: ei tarvitse heidän mennä pois: antakaat te heidän syödä.
A Isus im reče: “Ne treba da idu, dajte im vi jesti.”
17 Mutta he sanoivat hänelle: ei meillä ole tässä enempi kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.
Oni mu kažu: “Nemamo ovdje ništa osim pet kruhova i dvije ribe.”
18 Hän sanoi: tuokaat minulle ne tänne.
A on će im: “Donesite mi ih ovamo.”
19 Ja hän käski kansan istua ruoholle, ja otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsahti ylös taivaasen, kiitti, ja mursi, ja antoi leivät opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat kansalle.
I zapovjedi da mnoštvo posjeda po travi. On uze pet kruhova i dvije ribe, pogleda na nebo, izreče blagoslov pa razlomi i dade kruhove učenicima, a učenici mnoštvu.
20 Ja he söivät kaikki, ja ravittiin. Niin he kokosivat tähteistä muruja, kaksitoistakymmentä koria täyteen.
I jeli su svi i nasitili se. Od preteklih ulomaka nakupiše dvanaest punih košara.
21 Mutta niitä, jotka olivat syöneet, oli lähes viisituhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.
A blagovalo je oko pet tisuća muškaraca, osim žena i djece.
22 Ja kohta vaati Jesus opetuslapsiansa haahteen astumaan, ja menemään hänen edellään toiselle rannalle, niinkauvan kuin hän kansan olis tyköänsä laskenut.
I odmah prisili učenike da uđu u lađu i da se prebace prijeko dok on otpusti mnoštvo.
23 Ja kuin hän oli kansan laskenut, astui hän yksinänsä vuorelle rukoilemaan. Ja kuin ehtoo joutui, oli hän siellä yksinänsä.
A pošto otpusti mnoštvo, uziđe na goru, nasamo, da se pomoli. Uvečer bijaše ondje sam.
24 Mutta haaksi oli jo keskellä merta, ja ahdistettiin aalloilta; sillä vastatuuli oli.
Lađa se već mnogo stadija bila ostisla od kraja, šibana valovima. Bijaše protivan vjetar.
25 Mutta yöllä, neljännessä vartiossa, tuli Jesus heidän tykönsä, käyden merellä.
O četvrtoj noćnoj straži dođe on k njima hodeći po moru.
26 Ja kuin opetuslapset näkivät hänen merellä käyvän, peljästyivät he, ja sanoivat: kyöpeli se on; ja huusivat pelvon tähden.
A učenici ugledavši ga kako hodi po moru, prestrašeni rekoše: “Utvara!” I od straha kriknuše.
27 Niin Jesus puhui kohta heille ja sanoi: olkaat hyvässä turvassa! minä olen: älkäät peljästykö.
Isus im odmah progovori: “Hrabro samo! Ja sam! Ne bojte se!”
28 Niin vastasi Pietari häntä ja sanoi: Herra, jos sinä olet, niin käske minun tulla tykös vetten päällä.
Petar prihvati i reče: “Gospodine, ako si ti, zapovjedi mi da dođem k tebi po vodi!”
29 Niin hän sanoi: tule! Ja Pietari astui ulos haahdesta ja kävi vetten päällä, että hän menis Jesuksen tykö.
A on mu reče: “Dođi!” I Petar siđe s lađe te, hodeći po vodi, pođe k Isusu.
30 Ja kuin hän näki ankaran tuulen, niin hän peljästyi, ja rupesi vajoomaan, huusi sanoen: Herra, auta minua!
Ali kad spazi vjetar, poplaši se, počne tonuti te krikne: “Gospodine, spasi me!”
31 Niin Jesus ojensi kohta kätensä, ja tarttui häneen, ja sanoi hänelle: oi sinä heikko-uskoinen, miksis epäilit?
Isus odmah pruži ruku, dohvati ga i kaže mu: “Malovjerni, zašto si posumnjao?”
32 Kuin he astuivat haahteen, niin tuuli tyveni.
Kad uđoše u lađu, utihnu vjetar.
33 Mutta ne, jotka olivat haahdessa, tulivat ja kumarsivat häntä, ja sanoivat: totisesti olet sinä Jumalan Poika.
A oni na lađi poklone mu se ničice govoreći: “Uistinu, ti si Sin Božji!”
34 Ja kuin he olivat menneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle.
Pošto preploviše, dođu na kraj, u Genezaret.
35 Ja kuin sen paikan miehet tunsivat hänen, lähettivät he ympäri kaikkea sitä maata, ja toivat hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita,
I ljudi ga onoga kraja prepoznaju pa razglase po svoj onoj okolici. I donošahu mu sve bolesnike
36 Ja rukoilivat häntä, että he ainoastaan hänen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta. Ja kaikki, jotka siihen rupesivat, tulivat terveiksi.
te ga moljahu da se samo dotaknu skuta njegove haljine. I koji bi se dotakli, ozdravili bi.
