Luukkaan 1
1 Että moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista meillä täydellinen tieto on,
NO ka mea, he nui ka poe i hoao i ka hooponopono i ka mooolelo no na mea i hanaia iwaena o makou,
2 Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet ja sananpalveliat olleet ovat:
E like mo ka hai ana mai ia makou a ka poe ike maka, mai ke kumu mai, ka poe hoalewehana hoi no ka olelo.
3 Näkyy myös minulle se hyväksi, sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus:
Manao iho la au he mea pono no'u, i ko'u huli ikaika ana a maopopo ia mau mea a pau, mai kinohi mai, e palapala hoakaka ia oe, e Teopilo ka mea kaalana,
4 Ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.
I ike oe i ka oiaio o ua mau mea la i aoia'ku ai oe.
5 Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimeltä, Abian vuorosta; ja hänen emäntänsä Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä Elisabet.
IKE au ia Herode ke alii o Iudea, e noho ana kekahi kahuna, o Zakaria kona inoa, no ka papa o Abia; a o kana wahine, no na kaikamahine ia a Aarona, o Elisabeta kona inoa.
6 Ja he olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltavaiset kaikissa Herran käskyissä ja säädyissä laittamattomasti,
Ua pono pu laua imua o ke Akua, e hele hala ole ana ma na kanawai a me na oihana a pau a ka Haku.
7 Ja heillä ei ollut lasta; sillä Elisabet oli hedelmätöin, ja he olivat jo molemmat ijälliset.
Aohe hoi a laua keiki, no ka mea, he pa o Elisabeta; a he nui no hoi ka laua mau makahiki.
8 Ja tapahtui, kuin hän vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edessä,
Eia kekahi, i kana hana ana i ka oihana kahuna imua o ke Akua, i ka manawa o kona papa,
9 Papin viran tavan jälkeen, lankesi arpa hänelle, että hänen piti suitsuttaman, sitte kuin hän oli mennyt sisälle Herran templiin.
Mamuli o ka oihana mua a ke kahuna, o kana hana keia, e kuni i ka mea ala i kona hele ana iloko o ka luakini o ka Haku.
10 Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona suitsutuksen aikana.
E pule ana ka ahakanaka a pau mawaho, i ka hora i kukuniia'i ka mea ala.
11 Mutta hänelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.
Alaila ikeia aku la ka anela a ka Haku, e ka ana ma ka aoao akau o ke kuahu mea ala.
12 Ja kuin Sakarias hänen näki, hämmästyi hän ja pelko lankesi hänen päällenssä.
A ike aku o Zakaria ia ia, pihoihoi iho la ia, a kau mai la ka makau ia ia.
13 Mutta enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Sakarias! sillä sinun rukoukses on kuultu ja sinun emäntäs Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Johannes.
I mai la ka anela ia ia, Mai makau oe, e Zakaria, no ka mea, ua loheia kau pule; a e hanau ana kau wahine o Elisabeta i keiki kane nau, a e kapa aku oe i kona inoa o Ioane.
14 Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat hänen syntymisestänsä.
A o hauoli ana hoi oe me ka olioli, a he nui no hoi ka poe e hauoli i kona hanau ana.
15 Sillä hän tulee suureksi Herran edessä, ja viinaa ja väkevää juomaa ei hän juo, ja hän täytetään Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta.
No ka mea, e nui auanei oia imua o ka Haku; aole ia e inu i ka waina, aole hoi i ka mea awaawa; o piha no hoi ia i ka Uhane Hemolele, mai ka opu mai o kona makuwahine.
16 ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö.
E nui no hoi na mamo a Iseraela ana e hoohuli ai ma ka Haku, ma ko lakou Akua.
17 Ja hän käy edellä hänen edessänsä Eliaan Hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaakseen Herralle valmistetun kansan.
E hele ana hoi ia mamua ona, me ka uhane a me ka mana o Elia, e hoohuli i ka naau o na makua i ka lakou mau keiki, a i ka poe lohe ole mamuli o ka naauao o ka poe pono; e hooponopono ai i kanaka makaukau no ka Haku.
18 Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän? sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo ijällinen.
Ninau aku la o Zakaria i ka anela, Mahea la wau e ike ai ia mea? No ka mea, he kanaka kahiko wau, a he nui no hoi na makahiki o ka'u wahine.
19 Niin enkeli vastasi ja sanoi hänelle: minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja olen lähetetty puhumaan sinulle ja saattamaan näitä iloisia sanomia sinulle.
Olelo mai la ka anela, i mai la ia ia, Owau no o Gaberiela, ka mea e ku ana imua o ke Akua; a ua hoounaia mai nei au e olelo ia oe, a e hai aku ia oe ia mau mea olioli.
20 Ja katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämä tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa täytetään.
Aia hoi, o paa ana kou leo, aole e hiki ia oe ke olelo, a hiki i ka la e ko ai ia mau mea, no ka mea, aole oe i manaoio mai i ka'u mau olelo, o hookoia auanei ia i ko lakou manawa.
21 Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmettelivät, että hän niin templissä viipyi.
Kakali ae la na kanaka ia Zakaria, haohao iho la i kona loihi ana maloko o ka luakini.
22 Vaan kuin hän tuli ulos, niin ei hän saanut puhua heille. Ja he ymmärsivät, että hän oli näyn templissä nähnyt. Ja hän viittasi heille, ja jäi mykäksi.
A puka ia iwaho, aole i hiki ia ia ke olelo mai ia lakou; a ike iho la lakou, ua ike oia i ka mea ikea iloko o ka luakini; no ka mea, kunou oia ia lakou, a ua paa no kona leo.
23 Ja tapahtui, että hänen virkansa päivät olivat täytetyt, niin hän meni kotiansa.
Eia kekahi, i ka pau ana'e o na la o kana hana, hoi koke no ia i kona hale.
24 Mutta niiden päiväin jälkeen tuli hänen emäntänsä Elisabet raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta, sanoen:
A, mahope iho o ia mau la, hapai iho la kana wahine, o Elisabeta, a noho mehameha iho la ia i na malama elima, i iho la,
25 Ja näin on Herra minulle tehnyt niinä päivinä, kuin hän minun puoleeni katsoi, että hän ottais pois minun ylönkatseeni ihmisten seassa.
Oia ka ka Haku i hana mai ai no'u ia mau ia ana i manao mai ai e lawe aku i ka mea a'u i hoinoia mai ai iwaena o kanaka.
26 Mutta kuudentena kuukautena lähetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret,
A i ke ouo o ka malama, na hoounaia mai o Gaberiela, mai ke Akua mai, i kekahi kulanakauhale i Galilaia, o Nazareta ka inoa,
27 Neitseen tykö, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.
I ka wahine puupaa i hoopalauia na kekahi kanaka, o Iosepa ka inoa, no ka ohana a Davida; a o Maria ka inoa o ua wahine puupaa la.
28 Ja enkeli tuli sisälle hänen tykönsä ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sinä vaimoin seassa!
A komo ka anela io na la, i mai la ia, Aloha oe, e ka mea i aloha nui ia, o ka Haku pu me oe. Pomaikai loa oe iwaena o na wahine.
29 Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.
A ike aku la, hopohopo iho la oia i kana olelo, a nalu iho la i ke ano o keia aloha ana.
30 Ja enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Maria! sillä sinä löysit armon Jumalan tykönä.
I mai la ka anela ia ia, Mai makau oe, e Maria; no ka mea, ua loaa ia oe ka lokomaikaiia mai e ke Akua.
31 Ja katso, sinä siität kohdussas ja synnytät Pojan, ja sinun pitää kutsua hänen nimensä Jesus.
Eia hoi, e hapai auanei oe, a e hanau i ke keikikane, a e kapa iho oe i kona inoa, o IESU.
32 Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,
E nui auanei oia, a e kapaia 'ku, O ke Keiki a ka Mea kiekie loa; a e haawi hoi nona o Iehova ke Akua i ka nohoalii o Davida o kona makuakane.
33 Ja hänen pitää Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman. (aiōn g165)
E mau loa no hoi kona alii ana maluna o ka ohana a Iakoba; a o kona aupuni aole ia e pau. (aiōn g165)
34 Niin sanoi Maria enkelille: kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä?
Alaila, ninau aku la o Maria i ka anela, Pehea la uanei ia mea? no ka mea, aole au ike i ke kane.
35 Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päälles ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sentähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
Olelo mai la ka anela, i mai la ia ia, E kau mai no ka Uhane Hemolele maluna iho ou; a e hoomalu mai ka mana o ka Mea kiekie loa ia oe, no ia mea la hoi, e kapaia ka mea hemolele au e hanau ai, o ke Keiki a ke Akua.
36 Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, joka kutsuttiin hedelmättömäksi.
Aia hoi, o Elisabeta o kou hoahanau, ua hapai ae nei i ke keikikane i kona wa luwahine; eia hoi ke ono o ka malama o ka wahine i iia'e he pa.
37 Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.
No ka mea, aohe mea hiki ole i ke Akua.
38 Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen! Ja enkeli läksi hänen tyköänsä.
I aku la o Maria, Eia hoi ke kauwa wahine a ka Haku; e like me kau olelo, pela e hanaia mai ai no'u. Alaila, hele aku la ka anela mai ona aku.
39 Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin.
Ia mau la, eu ae la o Maria, a hele wikiwiki aku la i ka aina manua, i kekahi kulanakauhale o Iuda;
40 Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.
A komo aku ia iloko o ka hale o Zakaria, a aloha aku la ia Elisabeta,
41 Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä,
Eia kekahi, i ka wa i lohe ai o Elisabeta i ko Maria aloha, lele iho la ke keiki iloko o kona opu; a hoopihaia o Elisabeta i ka Uhane Hemolele;
42 Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!
A olelo mai la oia me ka leo nui, i mai la, Pomaikai loa oe iwaena o na wahine, Pomaikai hoi ka hua o kou opu,
43 Ja kusta se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
Nohea mai keia ia u, i hele mai nei ka makuwahine o ko'u Haku io'u nei?
44 Sillä katso, kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.
No ka mea, aia hoi, i ka pae ana mai o kou aloha iloko o ko'u mau pepeiao, lele koke ae nei ke keiki i ka olioli iloko o ko'u opu.
45 Ja autuas sinä, joka uskoit; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.
Pomaikai hoi ka wahine i manaoio; e hanaia no na mea i haiia mai ia ia e ka Haku.
46 Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
Alaila, i aku la o Maria, Ke hoonani aku nei kuu uhane i ka Haku;
47 Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,
Hauoli no hoi ko'u uhane i ke Akua i ko'u mea e ola'i;
48 Että hän katsoi piikansa nöyryyttä; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuttaman:
No ka mea, ua nana aloha mai oia i ka haahaa o kana kauwa wahine, Eia hoi, ma neia hope aku e iia mai au e na hanauna a pau, He pomaikai.
49 Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,
No ka mea, o ka Mea mana, ua hana mai ia i na mea nani no'u. He hemolele hoi kona inoa.
50 Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.
E mau ana kona aloha i ka poe makau ia ia, ia hanauna aku ia hanauna aku.
51 Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti koriat heidän sydämensä mielestä.
Ua hoike mai oia i ka mana ma kona lima. Ua hoopuehu i ka poe i haaheo i ka manao o ko lakou naau.
52 Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.
Ua kiola iho la oia i na'lii ilalo mai luna mai o ko lakou mau nohoalii; a ua hookiekie ae hoi oia i ka poe haahaa.
53 Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.
Ua hoomaona mai oia i ka pololi i na mea maikai; a ua hookuke hoi oia i ka poe waiwai me ka nele.
54 Hän korjasi palvelijansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,
Ua kokua mai oia i kana hanai ia Iseraela, me ka hoomanao i ke aloha,
55 (Niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen siemenellensä) ijankaikkisesti. (aiōn g165)
Mamuli o kana olelo na ko kakou poe kupuna, ia Aberahama, a me kona hua a mau loa aku. (aiōn g165)
56 Ja Maria oli hänen tykönänsä lähes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.
Noho pa iho la o Maria me Elisabeta ekolu paha malama, alaila hoi ia i kona hale.
57 Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan.
A hiki ko Elisabeta manawa e hanau ai; hanau iho la oia i ke keikikane.
58 Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.
Lohe iho la na hoalauna, a me na hoahanau ona, i ko ka Haku lokomaikai nui ana ia ia; a olioli pu ae la lakou me ia.
59 Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias.
Eia kekahi, i ka walu o ka la hele mai lakou e okipoepoe i ke keiki; kapa ae la lakou ia ia mamuli o ka inoa o kona makuakane, o Zakaria.
60 Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes.
Olelo aku la kona makuwahine, i aku la, Aole; aka, e kapaia 'ku no ia o Ioane.
61 Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä.
I mai la lakou ia ia, Aole ou boahanau i kapaia'ku ma keia inoa.
62 Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimittää.
Ninau ae la lakou ma ke kunou ana i kona makuakane i ka inoa ana i makemake ai e kapaia'ku oia.
63 Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.
Noi ae la ia i papa palapala, kakau iho la, i ae la, O Ioane kona inoa. A kahaha iho la ko loko o lakou a pau.
64 Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa.
A wehe koke ia iho la kona waha a me kona elelo, a olelo aku la ia me ka hoolea i ke Akua.
65 Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämä sanat.
Kau mai la hoi ka makau maluna o ka poe a pau e kokoke mai ana ia lakou. Kukui ae la ka lono o ua mau mea la a puni ka aina manua o Iudea.
66 Ja kaikki, jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.
A o ka poe a pau i lobe, nalu iho la lakou ma ko lakou mau naau, e i ana iho, Heaha la uanei ke ano o keia keiki? Aia me ia ka lima o ka Haku.
67 Ja Sakarias ja hänen isänsä täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, sanoen:
A o Zakaria kona makuakane, ua piha ia i ka Uhane Hemolele, wanana mai la oia, i mai la,
68 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa,
E hoomaikaiia ka Haku ke Akua o ka Iseraela; no ka mea, ua ike mai, a ua hoola hoi ia i kona poe kanaka.
69 Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,
Ua kukulu mai nei oia i mea mana e ola'i no kakou, iloko o ka hale o Davida o kana kauwa;
E like me kana i hai mai ai ma ka waha o kana mau kaula hemolele mai ke kumu mai o ke ao nei: (aiōn g165)
71 Vapahtaaksensa meitä meidän vihollisiltamme ja kaikkein kädestä, jotka meitä vihaavat:
E pakele ai kakou i ko kakou poe enemi, a i ka lima hoi o ka poe a pau e inaina mai ia kakou;
72 Osoittaaksensa laupiutta meidän isillemme ja muistaaksensa pyhää liittoansa,
E hana lokomaikai ana mai i ko kakou poe kupuna, a me ka hoomanao ana hoi i kana berita hemolele:
73 Ja sitä valaa, jonka hän vannoi Abrahamille, meidän isällemme, meille antaaksensa:
I ka mea hoohiki ana i hoohiki ai no Aberahama, no ko kakou kupuna,
74 Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelesimme,
E haawi mai oia ia kakou, i ka pakele ana i ka lima o ko kakou poe enemi, e malama wiwo ole aku kakou ia ia,
75 Pyhyydessä ja hurskaudessa hänen edessänsä kaikkena meidän elinaikanamme.
Me ka hemolele a me ka pono imua o kona alo, i na la a pau o ke ola ana o kakou.
76 Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman Ylimmäisen prophetaksi; sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin edessä, valmistamaan hänen teitänsä,
A o oe, e ke keiki nei, e kapaia'e oe, He kaula na ka mea kiekie loa; no ka mea, e hele ana oe imua o ka maka o ka Haku, e hoomakaukau i na alanui nona;
77 Ja antaman autuuden tunnon hänen kansallensa, heidäin synteinsä anteeksi saamiseksi,
E hoike ana i kona poe kanaka i ke ola, ma ke kala ana iho i ko lakou mau hewa,
78 Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä,
No ka lokomaikai io o ko kakou Akua; no kahi mea i puka mai ai ka malamalama ia kakou mai luna mai,
79 Valaisemaan niille, jotka pimeissä ja kuolon varjoissa istuvat, ja ojentamaan meidän jalkamme rauhan tielle.
E hoomalamalama i ka poe e noho ana i ka pouli, a iloko hoi o ka malu o ka make, a e alakai hoi i ko kakou mau wawae ma ka aoao e maluhia ai.
80 Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä, ja oli korvessa siihen päivään asti, jona hänen piti Israelin kansan eteen tuleman.
A nui ae la ua keiki la, ikaika ae la hoi kona manao; ma na wahi nahele no hoi ia, a hiki i ka la o kona hoikeia i ka Iseraela.
