Jobin 8
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
Respondens autem Baldad Suhites, dixit:
2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
Usquequo loqueris talia, et spiritus multiplex sermones oris tui?
3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
Numquid Deus supplantat iudicium? aut Omnipotens subvertit quod iustum est?
4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
Etiam si filii tui peccaverunt ei, et dimisit eos in manu iniquitatis suæ:
5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
Tu tamen si diluculo consurrexeris ad Deum, et Omnipotentem fueris deprecatus:
6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
Si mundus et rectus incesseris, statim evigilabit ad te, et pacatum reddet habitaculum iustitiæ tuæ:
7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
In tantum, ut si priora tua fuerint parva, et novissima tua multiplicentur nimis.
8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
Interroga enim generationem pristinam, et diligenter investiga patrum memoriam:
9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
(Hesterni quippe sumus, et ignoramus quoniam sicut umbra dies nostri sunt super terram.)
10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
Et ipsi docebunt te: loquentur tibi, et de corde suo proferent eloquia.
11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
Numquid vivere potest scirpus absque humore? aut crescere carectum sine aqua?
12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
Cum adhuc sit in flore, nec carpatur manu, ante omnes herbas arescit:
13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
Sic viæ omnium, qui obliviscuntur Deum, et spes hypocritæ peribit:
14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
Non ei placebit vecordia sua, et sicut tela aranearum fiducia eius.
15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
Innitetur super domum suam, et non stabit: fulciet eam, et non consurget:
16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
Humectus videtur antequam veniat Sol, et in ortu suo germen eius egredietur.
17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
Super acervum petrarum radices eius densabuntur, et inter lapides commorabitur.
18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
Si absorbuerit eum de loco suo, negabit eum, et dicet: Non novi te.
19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Hæc est enim lætitia viæ eius, ut rursum de terra alii germinentur.
20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
Deus non proiiciet simplicem, nec porriget manum malignis:
21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
Donec impleatur risu os tuum, et labia tua iubilo.
22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
Qui oderunt te, induentur confusione: et tabernaculum impiorum non subsistet.
