Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Canst thou draw out leviathan with a fish-hook? or press down his tongue with a cord?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Canst thou put a ring into his nose? or bore his jaw through with a hook?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Will he make many supplications unto thee? or will he speak soft words unto thee?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Will he make a covenant with thee, that thou shouldest take him for a servant for ever?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Wilt thou play with him as with a bird? Or wilt thou bind him for thy maidens?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Will the bands of fishermen make a banquet of him? Will they part him among the merchants?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Canst thou fill his skin with barbed irons? or his head with fish-spears?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Lay thy hand upon him; think upon the battle, thou wilt do so no more.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Behold, the hope of him is in vain; shall not one be cast down even at the sight of him?
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
None is so fierce that dare stir him up; who then is able to stand before Me?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Who hath given Me anything beforehand, that I should repay him? Whatsoever is under the whole heaven is Mine.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Would I keep silence concerning his boastings, or his proud talk, or his fair array of words?
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Who can uncover the face of his garment? Who shall come within his double bridle?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Who can open the doors of his face? Round about his teeth is terror.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
His scales are his pride, shut up together as with a close seal.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
One is so near to another, that no air can come between them.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
They are joined one to another; they stick together, that they cannot be sundered.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
His sneezings flash forth light, and his eyes are like the eyelids of the morning.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Out of his mouth go burning torches, and sparks of fire leap forth.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Out of his nostrils goeth smoke, as out of a seething pot and burning rushes.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
His breath kindleth coals, and a flame goeth out of his mouth.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
In his neck abideth strength, and dismay danceth before him.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
The flakes of his flesh are joined together; they are firm upon him; they cannot be moved.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
His heart is as firm as a stone; yea, firm as the nether millstone.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
When he raiseth himself up, the mighty are afraid; by reason of despair they are beside themselves.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
If one lay at him with the sword, it will not hold; nor the spear, the dart, nor the pointed shaft.
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
He esteemeth iron as straw, and brass as rotten wood.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
The arrow cannot make him flee; slingstones are turned with him into stubble.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Clubs are accounted as stubble; he laugheth at the rattling of the javelin.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Sharpest potsherds are under him; he spreadeth a threshing-sledge upon the mire.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
He maketh the deep to boil like a pot; he maketh the sea like a seething mixture.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
He maketh a path to shine after him; one would think the deep to be hoary.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Upon earth there is not his like, who is made to be fearless.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
He looketh at all high things; he is king over all the proud beasts.
