Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Da höreten die drei Männer auf, Hiob zu antworten, weil er sich für gerecht hielt.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Aber Elihu, der Sohn Baracheels, von Bus, des Geschlechts Ram, ward zornig über Hiob, daß er seine Seele gerechter hielt denn Gott.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Auch ward er zornig über seine drei Freunde, daß sie keine Antwort fanden und doch Hiob verdammeten.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Denn Elihu hatte geharret, bis daß sie mit Hiob geredet hatten, weil sie älter waren denn er.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Darum, da er sah, daß keine Antwort war im Munde der drei Männer, ward er zornig.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Und so antwortete Elihu, der Sohn Baracheels, von Bus, und sprach: Ich bin jung, ihr aber seid alt; darum hab ich mich gescheuet und gefürchtet, meine Kunst an euch zu beweisen.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Ich dachte: Laß die Jahre reden, und die Menge des Alters laß Weisheit beweisen.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Aber der Geist ist in den Leuten, und der Odem des Allmächtigen macht sie verständig.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
Die Großen sind nicht die Weisesten, und die Alten verstehen nicht das Recht.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Darum will ich auch reden; höre mir zu! Ich will meine Kunst auch sehen lassen.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Siehe, ich habe geharret, daß ihr geredet habt; ich habe aufgemerkt auf euren Verstand, bis ihr träfet die rechte Rede,
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
und habe achtgehabt auf euch; aber siehe, da ist keiner unter euch, der Hiob strafe oder seiner Rede antworte.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Ihr werdet vielleicht sagen: Wir haben die Weisheit getroffen, daß Gott ihn verstoßen hat, und sonst niemand.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Die Rede tut mir nicht genug; ich will ihm nicht so nach eurer Rede antworten.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Ach! sie sind verzagt, können nicht mehr antworten, sie können nicht mehr reden.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Weil ich denn geharret habe, und sie konnten nicht reden (denn sie stehen still und antworten nicht mehr),
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
will doch ich mein Teil antworten und will meine Kunst beweisen.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
Denn ich bin der Rede so voll, daß mich der Odem in meinem Bauche ängstet.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Siehe, mein Bauch ist wie der Most, der zugestopfet ist, der die neuen Fässer zerreißet.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Ich muß reden, daß ich Odem hole; ich muß meine Lippen auftun und antworten.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
Ich will niemandes Person ansehen und will keinen Menschen rühmen.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
Denn ich weiß nicht, wo ich's täte, ob mich mein Schöpfer über ein kleines hinnehmen würde.
