Jobin 24
1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
“Why aren’t times laid up by the Almighty? Why don’t those who know him see his days?
2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
There are people who remove the landmarks. They violently take away flocks, and feed them.
3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
They drive away the donkey of the fatherless, and they take the widow’s ox for a pledge.
4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
They turn the needy out of the way. The poor of the earth all hide themselves.
5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
Behold, as wild donkeys in the desert, they go out to their work, seeking diligently for food. The wilderness yields them bread for their children.
6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
They cut their food in the field. They glean the vineyard of the wicked.
7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
They lie all night naked without clothing, and have no covering in the cold.
8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for lack of a shelter.
9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
There are those who pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor,
10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
so that they go around naked without clothing. Being hungry, they carry the sheaves.
11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
They make oil within the walls of these men. They tread wine presses, and suffer thirst.
12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
From out of the populous city, men groan. The soul of the wounded cries out, yet God doesn’t regard the folly.
13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
“These are of those who rebel against the light. They don’t know its ways, nor stay in its paths.
14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
The murderer rises with the light. He kills the poor and needy. In the night he is like a thief.
15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
The eye also of the adulterer waits for the twilight, saying, ‘No eye will see me.’ He disguises his face.
16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
In the dark they dig through houses. They shut themselves up in the daytime. They don’t know the light.
17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
For the morning is to all of them like thick darkness, for they know the terrors of the thick darkness.
18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
“They are foam on the surface of the waters. Their portion is cursed in the earth. They don’t turn into the way of the vineyards.
19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
Drought and heat consume the snow waters, so does Sheol those who have sinned. (Sheol h7585)
20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
The womb will forget him. The worm will feed sweetly on him. He will be no more remembered. Unrighteousness will be broken as a tree.
21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
He devours the barren who don’t bear. He shows no kindness to the widow.
22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
Yet God preserves the mighty by his power. He rises up who has no assurance of life.
23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
God gives them security, and they rest in it. His eyes are on their ways.
24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
They are exalted; yet a little while, and they are gone. Yes, they are brought low, they are taken out of the way as all others, and are cut off as the tops of the ears of grain.
25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
If it isn’t so now, who will prove me a liar, and make my speech worth nothing?”
