Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Mais Job répondit, et dit:

2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

Encore aujourd'hui ma plainte est pleine d'amertume, et la main qui m'a frappé s'appesantit [sur moi] au delà de mon gémissement.

3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Ô si je savais comment le trouver, j'irais jusqu'à son trône.

4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

J'exposerais mon droit devant lui, et je remplirais ma bouche de preuves.

5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

Je saurais ce qu'il me répondrait, et j'entendrais ce qu'il me dirait.

6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

Contesterait-il avec moi par la grandeur de [sa] force? Non; seulement il proposerait contre moi [ses raisons].

7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

C'est là qu'un homme droit raisonnerait avec lui, et que je me délivrerais pour jamais de mon juge.

8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

Voilà, si je vais en avant, il n'y est pas; si je vais en arrière, je ne l'y apercevrai point.

9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

S'il se fait entendre à gauche je ne puis le saisir; il se cache à droite, et je ne l'y vois point.

10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

[Mais] quand il aura connu le chemin que j'ai tenu, [et] qu'il m'aura éprouvé, je sortirai comme l'or [sort du creuset].

11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

Mon pied s'est fixé sur ses pas; j'ai gardé son chemin, et je ne m'en suis point détourné.

12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

Je ne me suis point aussi écarté du commandement de ses lèvres; j'ai serré les paroles de sa bouche, plus que ma provision ordinaire.

13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

Mais s'il [a fait] un [dessein], qui l'en détournera? et ce que son âme a désiré, il le fait.

14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

Il achèvera donc ce qu'il a résolu sur mon sujet; et il y a en lui beaucoup de telles choses.

15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

C'est pourquoi je suis troublé à cause de sa présence; et quand je le considère, je suis effrayé à cause de lui.

16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

Car le [Dieu] Fort m'a fait fondre le cœur, et le Tout-puissant m'a étonné;

17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

Cependant je n'ai pas été retranché de devant les ténèbres; et il a caché l'obscurité arrière de moi.