Jobin 20

1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

Da tok Sofar fra Na'ama til orde og sa:

2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

Derfor legger mine tanker mig svaret i munnen, og derfor stormer det i mig;

3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

hånende tilrettevisning må jeg høre, og min ånd gir mig svar ut fra min innsikt.

4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

Vet du da ikke at slik har det vært fra evighet, fra den tid mennesker blev satt på jorden,

5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

at de ugudeliges jubel er kort, og den gudløses glede bare varer et øieblikk?

6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

Stiger enn hans stolthet til himmelen, og når enn hans hode til skyen,

7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

så går han dog likesom sitt skarn til grunne for evig; de som så ham, spør: Hvor er han?

8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

Som en drøm flyr han bort, og ingen finner ham mere; han jages bort som et nattesyn.

9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

Det øie som så ham, ser ham ikke mere, og hans sted skuer ham ikke lenger.

10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

Hans barn må søke småfolks yndest, og hans hender må gi hans gods tilbake.

11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

Hans ben var fulle av ungdomskraft, men nu ligger den med ham i støvet.

12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

Smaker enn det onde søtt i hans munn, skjuler han det under sin tunge,

13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

sparer han på det og slipper det ikke, men holder det tilbake under sin gane,

14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

så blir dog hans mat omskapt i hans innvoller og blir til ormegift i hans liv.

15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

Han slukte gods, og han må spy det ut igjen; Gud driver det ut av hans buk.

16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

Ormegift må han innsuge; huggormens tunge dreper ham.

17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

Han skal ikke få se bekker, elver av honning og elver av melk.

18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

Han må gi tilbake det han har tjent, og får ikke nyte det; meget gods har han vunnet, men han får liten glede av det.

19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

For han knuste småfolk og lot dem ligge der; han rante hus til sig, men får ikke bygge dem om;

20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

han kjente aldri ro i sitt indre; han skal ikke slippe unda med sine skatter.

21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

Det var intet som undgikk hans grådighet; derfor varer ikke hans lykke.

22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

Midt i hans rikdom blir det trangt for ham; hver nødlidende vender sin hånd mot ham.

23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

For å fylle hans buk sender Gud sin brennende vrede mot ham og lar sin mat regne på ham.

24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

Flykter han for våben av jern, så gjennemborer en bue av kobber ham.

25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

Når han så drar pilen ut av sin rygg, og den lynende odd kommer frem av hans galle, da faller dødsredsler over ham.

26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

Alt mørke er opspart for hans vel gjemte skatter; en ild som intet menneske puster til, fortærer ham; den eter det som er igjen i hans telt.

27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

Himmelen åpenbarer hans misgjerning, og jorden reiser sig mot ham.

28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

Det han har samlet i sitt hus, føres bort, det skylles bort på Guds vredes dag.

29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.

Dette er den lodd som et ugudelig menneske får av Gud, den arv som er tilkjent ham av den Allmektige.