Jobin 15

1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Alors Eliphas Témanite prit la parole, et dit:

2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Un homme sage proférera-t-il dans ses réponses une science aussi légère que le vent, des opinions vaines; et remplira-t-il son ventre du vent d'Orient;

3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Disputant avec des discours qui ne servent de rien, et avec des paroles dont on ne peut tirer aucun profit?

4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Certainement tu abolis la crainte [de Dieu], et tu anéantis peu à peu la prière qu'on doit présenter au [Dieu] Fort.

5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Car ta bouche fait connaître ton iniquité, et tu as choisi un langage trompeur.

6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

C'est ta bouche qui te condamne, et non pas moi; et tes lèvres témoignent contre toi.

7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Es-tu le premier homme né? ou as-tu été formé avant les montagnes?

8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

As-tu été instruit dans le conseil secret de Dieu, et renfermes-tu seul la sagesse?

9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Que sais-tu que nous ne sachions? quelle connaissance as-tu que nous n'ayons?

10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Il y a aussi parmi nous des hommes à cheveux blancs, et des gens d'une fort grande vieillesse, il y en a même de plus âgés que ton père.

11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Les consolations du [Dieu] Fort te semblent-elles trop petites? et as-tu quelque chose de caché par-devers toi?

12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Qu'est-ce qui t'ôte le cœur, et pourquoi clignes-tu les yeux?

13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

Que tu pousses ton souffle contre le [Dieu] Fort, et que tu fasses sortir de ta bouche de tels discours?

14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Qu'est-ce que de l'homme [mortel], qu'il soit pur, et de celui qui est né de femme, qu'il soit juste?

15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Voici, [le Dieu fort] ne s'assure point sur ses saints, et les cieux ne se trouvent point purs devant lui;

16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Et combien plus l'homme, qui boit l'iniquité comme l'eau, est-il abominable et impur?

17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Je t'enseignerai, écoute-moi, et je te raconterai ce que j'ai vu;

18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

Savoir ce que les sages ont déclaré, et qu'ils n'ont point caché; ce qu'ils avaient [reçu] de leurs pères;

19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

Eux à qui seuls la terre a été donnée, et parmi lesquels l'étranger n'est point passé.

20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Le méchant est [comme] en travail d'enfant tous les jours de sa vie, et un [petit] nombre d'années est réservé à l'homme violent.

21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Un cri de frayeur est dans ses oreilles; au milieu de la paix [il croit] que le destructeur se jette sur lui.

22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Il ne croit point pouvoir sortir des ténèbres; et il est toujours regardé de l'épée.

23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Il court après le pain, en [disant]: où y en a-t-il? il sait que le jour de ténèbres est tout prêt, et il le touche comme avec la main.

24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

L'angoisse et l'adversité l'épouvantent, et chacune l'accable, comme un Roi équipé pour le combat.

25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Parce qu'il a élevé sa main contre le [Dieu] Fort, et qu'il s'est roidi contre le Tout-puissant;

26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

Il lui sautera au collet, [et] sur l'épaisseur de ses gros boucliers.

27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Parce que la graisse aura couvert son visage, et qu'elle aura fait des replis sur son ventre.

28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

Et qu'il aura habité dans les villes détruites, et dans des maisons où il ne demeurait plus personne, et qui étaient réduites en monceaux de pierres.

29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Mais il n'en sera pas plus riche, car ses biens ne subsisteront point, et leur entassement ne se répandra point sur la terre.

30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

Il ne pourra point se tirer des ténèbres; la flamme séchera ses branches encore tendres; il s'en ira par le souffle de la bouche du [Tout-puissant].

31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Qu'il ne s'assure [donc] point sur la vanité par laquelle il a été séduit, car son changement lui sera inutile.

32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Ce sera fait de lui avant son temps, ses branches ne reverdiront point.

33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

On lui ravira son aigret comme à une vigne; et on [lui] fera tomber ses boutons comme à un olivier.

34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Car la bande des hypocrites sera désolée; le feu dévorera les tentes de [ceux qui reçoivent les] présents.

35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Ils conçoivent le travail, et ils enfantent le tourment, et machinent dans le cœur des fraudes.