Hesekielin 37
1 Ja Herran käsi rupesi minuun, ja Herra vei minun hengessä ja asetti minun lakialle kedolle, joka oli luita täynnä.
Naʻe ʻiate au ʻae nima ʻo Sihova, pea ne ʻave au ʻi he laumālie ʻo Sihova, pea naʻe tuku hifo au ʻi he loto teleʻa naʻe fonu ʻi he ngaahi hui,
2 Ja hän johdatti minun niiden kautta aina ympärinsä; ja katso, siinä oli sangen paljo luita kedolla, ja katso, ne olivat peräti kuivettuneet.
Pea ne puleʻi au ke u ʻalu fakatakamilo ai; pea vakai, naʻe lahi ʻaupito ia ʻi he ʻataʻatā ʻoe teleʻa; pea vakai naʻe mōmoa ʻaupito.
3 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, luuletkos nämät luut jälleen eläväksi tulevan? Ja minä sanoin: sinä Herra, Herra sen tiedät.
Pea naʻa ne pehē kiate au, “Foha ʻoe tangata, ʻe faʻa moʻui ʻae ngaahi hui ni? Pea naʻaku pehēange, ʻE Sihova ko e ʻOtua, ko koe pe ʻoku ke ʻafioʻi.
4 Ja hän sanoi minulle: ennusta näistä luista, ja sano heille: te kuivettuneet luut, kuulkaat Herran sanaa.
Pea ne toe pehē kiate au, “Kikite ki he ngaahi hui ni, pea ke pehē ki ai, ʻE ngaahi hui mōmoa, fanongo mai ki he folofola ʻa Sihova.
5 Näin sanoo Herra, Herra näistä luista: katso, minä annan tulla teihin hengen, ja teidän pitää eläväksi tuleman.
ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua ki he ngaahi hui ni; Vakai, te u ngaohi ʻae mānava ke hū kiate kimoutolu, pea te mou moʻui:
6 Ja annan teille suonet, ja kasvatan lihan teidän päällenne, ja vedän nahan teidän päällenne, ja annan teille hengen, että te jälleen eläväksi tulette; ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra.
Pea te u kofuʻaki kimoutolu ʻae uoua, pea te u fakatupu ʻae kakano kiate kimoutolu, mo ʻufiʻufi ʻaki kimoutolu ʻae kili, pea ʻai mo e mānava kiate kimoutolu, pea te mou moʻui; pea te mou ʻilo ko Sihova au.”
7 Ja minä ennustin niinkuin minulle käsketty oli. Niin tuli hyso, ne rupesivat liikkumaan, ja luut tulivat jälleen yhteen kukin jäseneensä.
Ko ia naʻaku kikite ʻo hangē ko ia naʻe fakahā mai: pea ʻi heʻeku kei lea, naʻe ʻi ai ʻae ʻuʻulu, pea vakai naʻe ngaue, pea fehokotaki ʻae ngaahi hui pea taki taha ki hono hui pe ʻoʻona,
8 Ja minä näin, ja katso, siihen tulivat suonet ja liha päälle, ja hän peitti ne nahalla; mutta ei niissä vielä henkeä ollut.
Pea ʻi heʻeku sio, vakai ne tupu mai ki ai ʻae uoua pea mo e kakano, pea ne ʻufiʻufi ʻaki kotoa pē ʻae kili: ka naʻe teʻeki ai ha mānava kiate kinautolu.
9 Ja hän sanoi minulle: ennusta hengelle, ennusta sinä, ihmisen poika, ja sano hengelle: näin sanoo Herra, Herra: sinä henki, tule tähän neljästä tuulesta, ja puhalla näiden tapettuin päälle, että he jälleen eläväksi tulisivat.
Pea naʻa ne toki pehē mai kiate au, “Kikite ki he matangi, kikite, foha ʻoe tangata, pea ke pehē ki he matangi, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; ʻae mānava ē! Haʻu mei he feituʻu matangi ʻe fā, pea mānava hifo ki he kau mate na, koeʻuhi ke nau moʻui.
10 Ja minä ennustin niinkuin hän oli minun käskenyt: niin tuli henki heihin, ja he tulivat eläväksi, ja seisoivat jaloillansa, ja heitä oli sangen suuri joukko.
Ko ia naʻaku kikite ʻo hangē ko ia naʻe fekau mai, pea naʻe hoko mai ʻae mānava kiate kinautolu, pea naʻa nau moʻui, mo tuʻu ki ʻolunga ʻi honau vaʻe, ko e fuʻu kau tau tokolahi ʻaupito.
11 Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, nämät luut ovat koko Israelin huone; katso, he sanovat: meidän luumme ovat kuivuneet, meidän toivomme on kadonnut, ja me olemme hukkuneet.
Pea naʻa ne toki pehē mai kiate au, “Foha ʻoe tangata, ko e ngaahi hui na ko e fale kotoa ia ʻo ʻIsileli: vakai, ʻoku nau pehē, Kuo mōmoa hotau hui, pea kuo mole ʻetau ʻamanaki, pea kuo tuʻusi ke motu ʻakitautolu.
12 Sentähden ennusta ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä avaan teidän hautanne ja tahdon teitä, minun kansani, sieltä tuoda ulos, ja saatan teitä Israelin maalle.
Ko ia te ke kikite, pea ke lea kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai, ʻE hoku kakai, te u fakaava homou ngaahi faʻitoka, pea te u pule ke mou toetuʻu mei homou ngaahi faʻitoka, pea ʻe ʻomi ʻakimoutolu ki he fonua ʻo ʻIsileli.
13 Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska minä olen teidän hautanne avannut, ja teitä, minun kansani, sieltä tuonut ulos.
Pea te mou ʻilo ko Sihova au, ʻo kau ka fakaava homou ngaahi faʻitoka, ʻE hoku kakai, pea ʻe ʻohake ʻakimoutolu mei homou tanuʻanga,
14 Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen virkootte, ja tahdon saattaa teitä teidän maallenne; ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra. Minä sen puhun, ja minä myös sen teen, sanoo Herra.
Pea ʻe ʻai hoku laumālie kiate kimoutolu, pea te mou moʻui, pea te u tuku ʻakimoutolu ki homou fonua ʻomoutolu: te mou toki ʻilo ai ko au ko Sihova ne u lea ki ai pea kuo u fai: ʻoku pehē ʻe Sihova.”
15 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
Naʻe toe hoko mai ʻae folofola ʻa Sihova kiate au, ʻo pehē,
16 Sinä ihmisen poika, ota sinulles yksi puu, ja kirjoita siihen Juudasta ja heidän kumppaneistansa Israelin lapsista; ja ota vielä sitte yksi puu, ja kirjoita siihen Josephin ja Ephraimin suku, ja koko Israelin huone, heidän kumppaninsa.
“Ko eni foki, ʻa koe foha ʻoe tangata, toʻo kiate koe ha vaʻa ʻakau, pea ke tohi ki ai, ‘Kia Siuta, mo e fānau ʻa ʻIsileli ko ʻene ngaahi kaumeʻa:’ pea ke toʻo ʻae vaʻa ʻakau kehe ʻe taha, pea tohi ki ai, ‘Kia Siosefa, ko e vaʻa ʻakau ʻa ʻIfalemi, mo e fale kotoa ʻo ʻIsileli ko ʻene ngaahi kaumeʻa:’
17 Ja liitä heitä molempia yhteen, sinulle yhdeksi puuksi, niin että se tulee kaikki yhdeksi kädessäs.
Pea ke hoko fakataha ia ko e vaʻa ʻakau pe taha; pea ʻe hoko ia ʻo taha pe ʻi ho nima.
18 Jos siis sinun kansas lapset puhuvat sinulle, sanoen: etkös tahdo meille ilmoittaa, mitäs sillä ajattelet?
Pea ka lea mai kiate koe ʻae fānau ʻa hoʻo kakai, ʻo pehē, ʻE ʻikai te ke fakahā mai pe ko e hā hono ʻuhinga ʻo hoʻo pehē na?
19 Niin sano heille: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä otan Josephin puun, joka on Ephraimin tykönä, ynnä heidän kumppaneinsa Israelin sukuin kanssa, ja panen heidät Juudan puun tykö, ja teen heistä molemmista yhden puun minun kädessäni.
Lea koe kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai te u toʻo ʻae vaʻa ʻakau ʻa Siosefa, ʻaia ʻoku ʻi he nima ʻo ʻIfalemi, pea mo e ngaahi faʻahinga ʻo ʻIsileli ko ʻene ngaahi kaumeʻa, pea te u ʻai ke fakataha ʻakinautolu mo ia, ʻio, ʻae vaʻa ʻakau ʻa Siuta, ke hoko ʻakinaua ko e vaʻa ʻakau pe taha, pea te na taha pe ʻi hoku nima.
20 Ja sinun pitää ne puut, joihin sinä kirjoittanut olet, sinun kädessäs niin pitämän, että he sen näkevät.
Pea ko e ongo vaʻa ʻakau ʻaia naʻa ke tohi ki ai, ʻe ʻi ho nima ia ʻi honau ʻao.”
21 Ja sinun pitää heille sanoman: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tuon jälleen Israelin lapset pakanoista, joihin he menneet ovat, ja kokoon heidät joka paikasta, ja annan heidän tulla maallensa jälleen.
Pea ke lea kiate kinautolu, “ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai, te u toʻo ʻae fānau ʻa ʻIsileli mei he lotolotonga ʻoe hiteni, ʻaia kuo nau ʻalu ki ai, pea te u tānaki ʻakinautolu mei he potu kotoa pē pea ʻe ʻomi ʻakinautolu ki honau fonua ʻonautolu.
22 Ja teen kaikki yhdeksi kansaksi mmaalla, Israelin vuorilla; ja heillä kaikilla pitää oleman yksi kuningas, ja ei pidä enään kaksi kansaa eli kahteen valtakuntaan jaetut oleman.
Pea te u ngaohi ʻakinautolu ko e puleʻanga pe taha ʻi he fonua, ʻi he ngaahi moʻunga ʻo ʻIsileli; pea ko e tuʻi pe tokotaha ʻe tuʻi kiate kinautolu kotoa pē; pea ʻe ʻikai kei ua ʻa honau puleʻanga, pea ʻe ʻikai ʻaupito kei vahe kehekehe ʻakinautolu ko e puleʻanga ʻe ua:
23 Ei heidän myös pidä enään saastuttaman itsiänsä epäjumalistansa, kauhistuksissa ja kaikkinaisissa rikoksissa. Minä autan heitä kaikista paikoista, joissa he ovat rikkoneet, ja puhdistan heitä, ja heidän pitää oleman minun kanssani, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa.
Pea ʻe ʻikai te nau toe fakaʻuliʻi ʻaki ʻakinautolu ha ngaahi tamapua, pe ko ʻenau ngaahi meʻa fakalielia, pe ko ʻenau ngaahi angahala: ka te u fakamoʻui ʻakinautolu mei honau ngaahi nofoʻanga, ʻaia kuo nau fai angahala ai, pea ʻe fakamaʻa ʻakinautolu: ʻe pehē pe ʻa ʻenau hoko ko hoku kakai, pea te u hoko ko honau ʻOtua au.
24 Ja minun palvelijani David pitää oleman heidän kuninkaansa, ja kaikkein heidän yksinäinen paimenensa; ja heidän pitää vaeltaman minun oikeudessani, ja pitämän minun säätyni, ja tekemän niiden jälkeen.
Pea ʻe tuʻi kiate kinautolu ʻa ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita; pea ʻe ai ʻae tauhi pe taha kiate kinautolu kotoa pē: te nau ʻeveʻeva foki ʻi heʻeku ngaahi tuʻutuʻuni, mo tokanga ki heʻeku ngaahi fekau, ke fai ki ai.
25 Ja heidän pitää asuman sillä maalla, jonka minä palvelialleni Jakobille antanut olen, jossa teidän isänne asuneet ovat; heidän ja heidän lapsensa ja lastensa lapset pitää siellä ijankaikkisesti asuman; ja minun palvelijani David pitää oleman heidän ruhtinaansa ijankaikkisesti.
Pea te nau nofo ʻi he fonua, ʻaia kuo u foaki ki heʻeku tamaioʻeiki ko Sēkope, ʻaia naʻe nofo ai ʻa hoʻomou ngaahi tamai; pea te nau nofo ʻi ai, ʻio, ʻakinautolu, mo ʻenau fānau, mo e hako ʻo ʻenau fānau ʻo taʻengata; pea ko ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita, ʻe pule ia kiate kinautolu ʻo taʻengata.
26 Ja minä teen heidän kanssansa rauhan liiton, sen pitää heille ijankaikkisen liiton oleman; ja holhon heitä, ja enennän heitä, ja minun pyhäni pitää oleman heidän seassansa ijankaikkisesti.
Te u fai foki ha fuakava fakamelino mo kinautolu; ko e fuakava ia mo kinautolu ke taʻengata; pea te u fakanofo ʻakinautolu, mo fakatokolahiʻi ʻakinautolu, pea te u fokotuʻu ʻa hoku fale tapu ʻi honau lotolotonga ke lauikuonga.
27 Ja minun majani pitää oleman heidän seassansa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa; ja heidän pitää oleman minun kansani.
ʻE ʻiate kinautolu foki ʻa hoku fale fehikitaki: ʻio, te u ʻi ai ko honau ʻOtua au, pea ko hoku kakai ʻakinautolu.
28 Niin että pakanainkin pitää ymmärtämän, että minä Herra pyhitän Israelin; ja minun Pyhäni pitää oleman heidän tykönänsä ijankaikkisesti.
Pea ʻe ʻilo ʻe he hiteni, ko au ko Sihova, ʻoku ou fakamāʻoniʻoniʻi ʻa ʻIsileli, ʻo kau ka tuku ʻa hoku fale tapu ʻi honau lotolotonga, ke lauikuonga.”
