< Psalms 78 >
1 Maschil of Asaph. Give ear, O my people, [to] my law: incline your ear to the words of my mouth.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 I will open my mouth in a parable: I will utter dark sayings of old:
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Which we have heard and known, and our fathers have told us.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 We will not hide [them] from their children, showing to the generation to come the praises of the LORD, and his strength, and his wonderful works that he hath done.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For he established a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 That the generation to come might know [them], [even] the children [who] should be born; [who] should arise and declare [them] to their children:
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 That they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments:
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 And might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation [that] set not their heart aright, and whose spirit was not steadfast with God.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 The children of Ephraim, [being] armed, [and] carrying bows, turned back in the day of battle.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 They kept not the covenant of God, and refused to walk in his law;
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 And forgot his works, and his wonders that he had shown them.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Marvelous things did he in the sight of their fathers, in the land of Egypt, [in] the field of Zoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 He divided the sea, and caused them to pass through; and he made the waters to stand as a heap.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 In the day-time also he led them with a cloud, and all the night with a light of fire.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 He cleaved the rocks in the wilderness, and gave [them] drink as [out of] the great depths.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 And they sinned yet more against him by provoking the Most High in the wilderness.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 And they tempted God in their heart by asking food for their desire.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Yes, they spoke against God; they said, Can God furnish a table in the wilderness?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Behold, he smote the rock, that the waters gushed out, and the streams overflowed; can he give bread also? can he provide flesh for his people?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Therefore the LORD heard [this], and was wroth: so a fire was kindled against Jacob, and anger also came up against Israel;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Because they believed not in God, and trusted not in his salvation:
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Though he had commanded the clouds from above, and opened the doors of heaven,
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 And had rained down manna upon them to eat, and had given them of the corn of heaven.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Man ate angels' food: he sent them food to the full.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 He caused an east wind to blow in the heaven: and by his power he brought in the south wind.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 He rained flesh also upon them as dust, and feathered fowls like as the sand of the sea:
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 And he let [it] fall in the midst of their camp, around their habitations.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 So they ate, and were well filled: for he gave them their own desire;
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 They were not estranged from their desire: but while their meat [was] yet in their mouths,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 The wrath of God came upon them, and slew the fattest of them, and smote down the chosen [men] of Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 For all this they sinned still, and believed not for his wondrous works.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Therefore their days did he consume in vanity, and their years in trouble.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 When he slew them, then they sought him: and they returned and inquired early after God.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 And they remembered that God [was] their rock, and the high God their redeemer.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Nevertheless they flattered him with their mouth, and they lied to him with their tongues.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 For their heart was not right with him, neither were they steadfast in his covenant.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 But he, [being] full of compassion, forgave [their] iniquity, and destroyed [them] not: yes, many a time he turned his anger away, and did not stir up all his wrath.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 For he remembered that they [were but] flesh; a wind that passeth away, and cometh not again.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 How oft did they provoke him in the wilderness, [and] grieve him in the desert!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Yes, they turned back and tempted God, and limited the Holy One of Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 They remembered not his hand, [nor] the day when he delivered them from the enemy.
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 How he had wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan:
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 And had turned their rivers into blood; and their floods, that they could not drink.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 He sent divers sorts of flies among them, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 He gave also their increase to the caterpillar, and their labor to the locust.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 He destroyed their vines with hail, and their sycamore trees with frost.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 He gave up their cattle also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 He cast upon them the fierceness of his anger, wrath, and indignation, and trouble, by sending evil angels [among them].
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 He made a way to his anger; he spared not their soul from death, but gave their life over to the pestilence;
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 And smote all the first-born in Egypt; the chief of [their] strength in the tabernacles of Ham:
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 But made his own people to go forth like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 And he led them on safely, so that they feared not: but the sea overwhelmed their enemies.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 And he brought them to the border of his sanctuary, [even to] this mountain, [which] his right hand had purchased.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 He cast out the heathen also before them, and divided them an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Yet they tempted and provoked the most high God, and kept not his testimonies:
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 But turned back, and dealt unfaithfully like their fathers: they were turned aside like a deceitful bow.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 When God heard [this], he was wroth, and greatly abhorred Israel:
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 So that he forsook the tabernacle of Shiloh, the tent [which] he placed among men;
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 And delivered his strength into captivity, and his glory into the enemy's hand.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 He gave over his people also to the sword; and was wroth with his inheritance.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 The fire consumed their young men; and their maidens were not given to marriage.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Their priests fell by the sword; and their widows made no lamentation.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Then the LORD awaked as one out of sleep, [and] like a mighty man that shouteth by reason of wine.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 And he smote his enemies in the hinder part: he put them to a perpetual reproach.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Moreover he refused the tabernacle of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim:
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 But chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 And he built his sanctuary like high [palaces], like the earth which he hath established for ever.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 He chose David also his servant, and took him from the sheep-folds:
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 From following the ewes great with young he brought him to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 So he fed them according to the integrity of his heart; and guided them by the skillfulness of his hands.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.