Job 17
1 My breath is corrupt, my days are extinct, the graves [are ready] for me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 [Are there] not mockers with me? and doth not my eye continue in their provocation?
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Lay down now, put me in a surety with thee; who [is] he [that] will strike hands with me?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 For thou hast hid their heart from understanding: therefore shalt thou not exalt [them].
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 He that speaketh flattery to [his] friends, even the eyes of his children shall fail.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 He hath made me also a by-word of the people; and in former time I was as a tabret.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 My eye also is dim by reason of sorrow, and all my members [are] as a shade.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Upright [men] shall be astonished at this, and the innocent shall stir up himself against the hypocrite.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 The righteous also shall hold on his way, and he that hath clean hands shall be stronger and stronger.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 But as for you all, do ye return, and come now: for I cannot find [one] wise [man] among you.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My days are past, my purposes are broken off, [even] the thoughts of my heart.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They change the night into day: the light [is] short because of darkness.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 I have said to corruption, Thou [art] my father: to the worm, [Thou art] my mother, and my sister.
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 And where [is] now my hope? as for my hope, who will see it?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
