Job 20
1 Then answered Zophar the Naamathite, and said:
Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 For this do my thoughts lead me to reply, And for this is my ardor within me.
Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 I have heard my shameful rebuke; And the spirit, from my understanding, answereth for me.
Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
4 Knowest thou not, that from the days of old, From the time when man was placed upon the earth,
Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 The triumphing of the wicked hath been short, And the joy of the impious but for a moment?
Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Though his greatness mount up to the heavens, And his head reach to the clouds,
Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 Yet shall he perish for ever, and be mingled with dust; They who saw him shall say, Where is he?
Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 He shall flee away like a dream, and shall not be found; Yea, he shall disappear like a vision of the nigh.
Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 The eye also which saw him shall see him no more, And his dwelling-place shall never more behold him.
Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 His sons shall seek the favor of the poor, And their hands shall give back his wealth.
Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 His bones are full of his youth, But they shall lie down with him in the dust.
Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
12 Though wickedness be sweet in his mouth, Though he hide it under his tongue,
Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 Though he cherish it, and will not part with it, And keep it fast in his mouth,
Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 Yet his meat shall be changed within him, And become to him the poison of asps.
Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 He hath glutted himself with riches, And he shall throw them up again; Yea, God shall cast them out of his body.
Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 He shall suck the poison of asps; The tongue of the viper shall destroy him.
Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 He shall never see the flowing streams, And the rivers of honey and milk.
Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 The fruits of his toil he shall give back, and shall not enjoy them: It is substance to be restored, and he shall not rejoice therein.
Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 Because he hath oppressed and abandoned the poor, And seized upon the house which he did not build;
Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 Because he knew no rest in his bosom, He shall not save that in which he delighteth.
Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 Because nothing escaped his greediness, His prosperity shall not endure.
Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 In the fulness of his abundance he shall be brought low; Every hand of the wretched shall come upon him.
Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 He shall, indeed, have wherewith to fill himself: God shall send upon him the fury of his anger, And rain it down upon him for his food.
Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 If he fleeth from the iron weapon, The bow of brass shall pierce him through.
Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 He draweth the arrow, and it cometh forth from his body; Yea, the glittering steel cometh out of his gall. Terrors are upon him;
Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 Calamity of every kind is treasured up for him. A fire not blown shall consume him; It shall consume whatever is left in his tent.
Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 The heavens shall reveal his iniquity, And the earth shall rise up against him.
Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 The substance of his house shall disappear; It shall flow away in the day of His wrath.
Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 Such is the portion of the wicked man from God, And the inheritance appointed for him by the Almighty.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
