Job 14
1 Man, that is born of woman, Is of few days, and full of trouble.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 He cometh forth as a flower, and is cut down; He fleeth also as a shadow, and continueth not.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 And dost thou fix thine eyes upon such a one? And dost thou bring me into judgment with thee?
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Who can produce a clean thing from an unclean? Not one.
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Seeing that his days are determined, And the number of his months, with thee, And that thou hast appointed him bounds which he cannot pass,
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 O turn thine eyes from him, and let him rest, That he may enjoy, as a hireling, his day!
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 For there is hope for a tree, If it be cut down, that it will sprout again, And that its tender branches will not fail;
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Though its root may have grown old in the earth, And though its trunk be dead upon the ground,
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 Through the scent of water it will bud, And put forth boughs, like a young plant.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 But man dieth, and he is gone! Man expireth, and where is he?
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 The waters fail from the lake; And the stream wasteth and drieth up;
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 So man lieth down, and riseth not; Till the heavens be no more, he shall not awake, Nor be roused from his sleep.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 O that thou wouldst hide me in the under-world! That thou wouldst conceal me till thy wrath be past! That thou wouldst appoint me a time, and then remember me! (Sheol h7585)
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 If a man die, can he live again? All the days of my war-service would I wait, Till my change should come.
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Thou wilt call, and I will answer thee; Thou wilt have compassion upon the work of thy hands!
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 But now thou numberest my steps; Thou watchest over my sins.
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 My transgression is sealed up in a bag; Yea, thou addest unto my iniquity.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 As the mountain falling cometh to nought, And the rock is removed from its place;
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 As the waters wear away the stones, And the floods wash away the dust of the earth, So thou destroyest the hope of man.
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 Thou prevailest against him continually, and he perisheth; Thou changest his countenance, and sendest him away.
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 His sons come to honor, but he knoweth it not; Or they are brought low, but he perceiveth it not.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 But his flesh shall have pain for itself alone; For itself alone shall his soul mourn.
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
