Job 21
1 And Job answers and says:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Hear my word diligently, And this is your consolation.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Bear with me, and I speak, And after my speaking—you may deride.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 [Is] my complaint [against] man? And if [so], why may my temper not become short?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Turn to me, and be astonished, And put hand to mouth.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Indeed, if I have remembered, then I have been troubled. And my flesh has taken fright.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Why do the wicked live? They have become old, Indeed, they have been mighty in wealth.
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Their seed is established, Before their face with them, And their offspring before their eyes.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Their houses [are] peace without fear, Nor [is] a rod of God on them.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 His bullock breeds without fail. His cow brings forth safely, and does not miscarry.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 They send forth their sucklings as a flock, And their children skip,
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 They lift [themselves] up at timbrel and harp, And rejoice at the sound of a pipe.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 And they say to God, Turn aside from us, And the knowledge of Your ways We have not desired.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 What [is] the Mighty One that we serve Him? And what do we profit when we meet with Him?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Behold, their good [is] not in their hand (The counsel of the wicked Has been far from me).
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 How often is the lamp of the wicked extinguished, And their calamity comes on them? He apportions pangs in His anger.
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 They are as straw before wind, And as chaff a windstorm has stolen away,
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 God lays up for his sons his sorrow, He gives repayment to him—and he knows.
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 His own eyes see his destruction, And he drinks of the wrath of the Mighty.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 For what [is] his delight in his house after him, And the number of his months cut off?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Does [one] teach knowledge to God, Since He judges [those] on high?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 This [one] dies in his perfect strength, Wholly at ease and quiet.
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 His breasts have been full of milk, And marrow moistens his bones.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 And this [one] dies with a bitter soul, And has not eaten with gladness.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Together they lie down on the dust, And the worm covers them over.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Behold, I have known your thoughts, And the schemes against me you do wrongfully.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 For you say, Where [is] the house of the noble? And where the tent—the dwelling places of the wicked?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Have you not asked those passing by the way? And do you not know their signs?
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 That the wicked is spared to a day of calamity. They are brought to a day of wrath.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Who declares his way to his face? And [for] that which he has done, Who gives repayment to him?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 And he is brought to the graves, And a watch is kept over the heap.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 The clods of the valley have been sweet to him, And he draws every man after him, And there is no numbering before him.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 And how do you comfort me [with] vanity, And trespass has been left in your answers?”
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
