Psalms 81
1 For the end, a Psalm for Asaph, concerning the wine presses. Rejoice you in God our helper; shout aloud to the God of Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Take a psalm, and produce the timbrel, the pleasant lute with the harp.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Blow the trumpet at the new moon, in the glorious day of your feast.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 For [this] is an ordinance for Israel, and a statute of the God of Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 He made it [to be] a testimony in Joseph, when he came forth out of the land of Egypt: he heard a language which he understood not.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 He removed his back from burdens: his hands slaved in making the baskets.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 You did call upon me in trouble, and I delivered you; I heard you in the secret place of the storm: I proved you at the water of Strife. (Pause)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Hear, my people, and I will speak to you, O Israel; and I will testify to you: if you will listen to me;
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 there shall be no new god in you; neither shall you worship a strange god.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 For I am the Lord your God, that brought you out of the land of Egypt: open your mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 But my people listened not to my voice; and Israel gave no heed to me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 So I let them go after the ways of their own hearts: they will go on in their own ways.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 If my people had listened to me, if Israel had walked in my ways,
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 I should have put down their enemies very quickly, and should have laid my hand upon those that afflicted them.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 The Lord's enemies [should have] lied to him: but their time shall be for ever.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 And he fed them with the fat of wheat; and satisfied them with honey out of the rock.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
