< Job 32 >

1 And his three friends also ceased any longer to answer Job: for Job was righteous before them.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Then Elius the son of Barachiel, the Buzite, of the kindred of Ram, of the country of Ausis, was angered: and he was very angry with Job, because he justified himself before the Lord.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 And he was also very angry with [his] three friends, because they were not able to return answers to Job, yet set him down for an ungodly man.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 But Elius had forborne to give an answer to Job, because they were older than he.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 And Elius saw that there was no answer in the mouth of the three men; and he was angered in his wrath.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 And Elius the Buzite the son of Barachiel answered and said, I am younger in age, and you are elder, therefore I kept silence, fearing to declare to you my own knowledge.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 And I said, It is not time that speaks, though in many years [men] know wisdom:
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 but there is a spirit in mortals; and the inspiration of the Almighty is that which teaches.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 The long-lived are not wise [as such]; neither do the aged know judgment.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Therefore I said, Hear me, and I will tell you what I know.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Listen to my words; for I will speak in your hearing, until you shall have tried [the matter] with words:
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 and I shall understand as far as you; and, behold, there was no one of you that answered Job his words in argument,
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 lest you should say, We have found that we have added wisdom to the Lord.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 And you have commissioned a man to speak such words.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 They were afraid, they answered no longer; they gave up their speaking.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 I waited, (for I had not spoken, ) because they stood still, they answered not.
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 And Elius continued, and said, I will again speak,
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 for I am full of words, for the spirit of my belly destroys me.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 And my belly is as a skin of sweet wine, bound up [and] ready to burst; or as a brazier's laboring bellows.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 I will speak, that I may open my lips and relieve myself.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 For truly I will not be awed because of man, nor indeed will I be confounded before a mortal.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 For I know not how to respect persons: and if otherwise, even the moths would eat me.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

< Job 32 >