Job 27
1 And Job again took up his parable, and said:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 As God liveth, who hath taken away my right; and the Almighty, who hath dealt bitterly with me;
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 All the while my breath is in me, and the spirit of God is in my nostrils,
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 Surely my lips shall not speak unrighteousness, neither shall my tongue utter deceit;
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Far be it from me that I should justify you; till I die I will not put away mine integrity from me.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 My righteousness I hold fast, and will not let it go; my heart shall not reproach me so long as I live.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Let mine enemy be as the wicked, and let him that riseth up against me be as the unrighteous.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 For what is the hope of the godless, though he get him gain, when God taketh away his soul?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Will God hear his cry, when trouble cometh upon him?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Will he have his delight in the Almighty, and call upon God at all times?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 I will teach you concerning the hand of God; that which is with the Almighty will I not conceal.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Behold, all ye yourselves have seen it; why then are ye become altogether vain?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 This is the portion of a wicked man with God, and the heritage of oppressors, which they receive from the Almighty.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 If his children be multiplied, it is for the sword; and his offspring shall not have bread enough.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 Those that remain of him shall be buried by pestilence, and his widows shall make no lamentation.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Though he heap up silver as the dust, and prepare raiment as the clay;
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 He may prepare it, but the just shall put it on, and the innocent shall divide the silver.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 He buildeth his house as a moth, and as a booth which the keeper maketh.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 He lieth down rich, but there shall be not to gather; he openeth his eyes, and his wealth is not.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Terrors overtake him like waters; a tempest stealeth him away in the night.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 The east wind carrieth him away, and he departeth; and it sweepeth him out of his place.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 Yea, it hurleth at him, and spareth not; he would fain flee from its power.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 Men shall clap their hands at him, and shall hiss him out of his place.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
