Job 39
1 Knowest thou the time when the wilde goates bring foorth yong? or doest thou marke when the hindes doe calue?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Canst thou nomber the moneths that they fulfill? or knowest thou the time when they bring foorth?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 They bow them selues: they bruise their yong and cast out their sorowes.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Yet their yong waxe fatte, and growe vp with corne: they goe foorth and returne not vnto them.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Who hath set the wilde asse at libertie? or who hath loosed the bondes of the wilde asse?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 It is I which haue made the wildernesse his house, and the salt places his dwellings.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 He derideth the multitude of the citie: he heareth not the crie of the driuer.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 He seeketh out the mountaine for his pasture, and searcheth after euery greene thing.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Will the vnicorne serue thee? or will he tary by thy cribbe?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Canst thou binde the vnicorne with his band to labour in the furrowe? or will he plowe the valleyes after thee?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Wilt thou trust in him, because his strength is great, and cast off thy labour vnto him?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Wilt thou beleeue him, that he will bring home thy seede, and gather it vnto thy barne?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Hast thou giuen the pleasant wings vnto the peacockes? or winges and feathers vnto the ostriche?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Which leaueth his egges in the earth, and maketh them hote in the dust,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 And forgetteth that the foote might scatter the, or that the wild beast might breake the.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 He sheweth himselfe cruell vnto his yong ones, as they were not his, and is without feare, as if he trauailed in vaine.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 For God had depriued him of wisedom, and hath giuen him no part of vnderstanding.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 When time is, he mounteth on hie: he mocketh the horse and his rider.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Hast thou giuen the horse strength? or couered his necke with neying?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Hast thou made him afraid as the grashopper? his strong neying is fearefull.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 He diggeth in the valley, and reioyceth in his strength: he goeth foorth to meete the harnest man.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 He mocketh at feare, and is not afraid, and turneth not backe from the sworde,
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Though the quiuer rattle against him, the glittering speare and the shield.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 He swalloweth the ground for fearcenes and rage, and he beleeueth not that it is the noise of the trumpet.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 He sayth among the trumpets, Ha, ha: hee smellleth the battell afarre off, and the noyse of the captaines, and the shouting.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Shall the hauke flie by thy wisedome, stretching out his wings toward the South?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Doeth the eagle mount vp at thy commandement, or make his nest on hie?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Shee abideth and remaineth in the rocke, euen vpon the toppe of the rocke, and the tower.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 From thence she spieth for meate, and her eyes beholde afarre off.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 His young ones also sucke vp blood: and where the slaine are, there is she.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
