Job 10
1 My soule is cut off though I liue: I wil leaue my complaint vpon my selfe, and wil speake in the bitternesse of my soule.
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 I will say vnto God, Condemne mee not: shew me, wherefore thou contendest with mee.
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Thinkest thou it good to oppresse me, and to cast off the labour of thine handes, and to fauour the counsel of the wicked?
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Hast thou carnall eyes? or doest thou see as man seeth?
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 Are thy dayes as mans dayes? or thy yeres, as the time of man,
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 That thou inquirest of mine iniquitie, and searchest out my sinne?
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 Thou knowest that I can not do wickedly: for none can deliuer me out of thine hand.
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
8 Thine handes haue made me, and fashioned mee wholy rounde about, and wilt thou destroy me?
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Remember, I pray thee, that thou hast made me as the clay, and wilt thou bring me into dust againe?
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Hast thou not powred me out as milke? and turned me to cruds like cheese?
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 Thou hast clothed me with skin and flesh, and ioyned me together with bones and sinewes.
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 Thou hast giuen me life, and grace: and thy visitation hath preserued my spirit.
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 Though thou hast hid these things in thine heart, yet I knowe that it is so with thee.
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 If I haue sinned, then thou wilt streightly looke vnto me, and wilt not holde mee giltlesse of mine iniquitie.
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 If I haue done wickedly, wo vnto me: if I haue done righteously, I will not lift vp mine head, being full of confusion, because I see mine affliction.
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 But let it increase: hunt thou me as a lyon: returne and shew thy selfe marueilous vpon me.
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 Thou renuest thy plagues against me, and thou increasest thy wrath against me: changes and armies of sorowes are against me.
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
18 Wherfore then hast thou brought me out of the wombe? Oh that I had perished, and that none eye had seene me!
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 And that I were as I had not bene, but brought from the wombe to the graue!
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Are not my dayes fewe? let him cease, and leaue off from me, that I may take a litle comfort,
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 Before I goe and shall not returne, euen to the land of darkenesse and shadow of death:
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 Into a land, I say, darke as darknes it selfe, and into the shadow of death, where is none order, but the light is there as darkenesse.
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
