Psalms 33
1 A psalm for David. Rejoice in the Lord, O ye just: praise becometh the upright.
Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.
2 Give praise to the Lord on the harp; sing to him with the psaltery, the instrument of ten strings.
Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.
3 Sing to him a new canticle, sing well unto him with a loud noise.
Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.
4 For the word of the Lord is right, and all his works are done with faithfulness.
Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.
5 He loveth mercy and judgment; the earth is full of the mercy of the Lord.
Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.
6 By the word of the Lord the heavens were established; and all the power of them by the spirit of his mouth:
Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.
7 Gathering together the waters of the sea, as in a vessel; laying up the depths in storehouses.
Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.
8 Let all the earth fear the Lord, and let all the inhabitants of the world be in awe of him.
Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.
9 For he spoke and they were made: he commanded and they were created.
Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.
10 The Lord bringeth to naught the counsels of nations; and he rejecteth the devices of people, and casteth away the counsels of princes.
Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.
11 But the counsel of the Lord standeth for ever: the thoughts of his heart to all generations.
Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.
12 Blessed is the nation whose God is the Lord: the people whom he hath chosen for his inheritance.
Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.
13 The Lord hath looked from heaven: he hath beheld all the sons of men.
Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.
14 From his habitation which he hath prepared, he hath looked upon all that dwell on the earth.
Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.
15 He who hath made the hearts of every one of them: who understandeth all their works.
Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.
16 The king is not saved by a great army: nor shall the giant be saved by his own great strength.
Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.
17 Vain is the horse for safety: neither shall he be saved by the abundance of his strength.
Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.
18 Behold the eyes of the Lord are on them that fear him: and on them that hope in his mercy.
Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,
19 To deliver their souls from death; and feed them in famine.
Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.
20 Our soul waiteth for the Lord: for he is our helper and protector.
Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!
21 For in him our heart shall rejoice: and in his holy name we have trusted.
Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.
22 Let thy mercy, O Lord, be upon us, as we have hoped in thee.
Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!
