Romans 11
1 I say then, Has God cast away his people? Far be the thought. For I also am an Israelite, of [the] seed of Abraham, of [the] tribe of Benjamin.
Niin minä siis sanon: onkos Jumala kansansa hyljännyt? Pois se! sillä minä olen myös Israelilainen, Abrahamin siemenestä, Benjaminin suvusta.
2 God has not cast away his people whom he foreknew. Know ye not what the scripture says in [the history of] Elias, how he pleads with God against Israel?
Ei Jumala ole kansaansa hyljännyt, jonka hän ennen on tuntenut. Ettekö te tiedä, mitä Raamattu Eliaasta sanoo? kuinka hän rukoilee Jumalaa Israelia vastaan, sanoen:
3 Lord, they have killed thy prophets, they have dug down thine altars; and I have been left alone, and they seek my life.
Herra, he ovat tappaneet sinun prophetas ja sinun alttaris kukistaneet, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minunkin henkeäni.
4 But what says the divine answer to him? I have left to myself seven thousand men, who have not bowed knee to Baal.
Mutta mitä Jumalan vastaus sanoo hänelle? Minä olen itselleni jättänyt seitsemäntuhatta miestä, jotka ei ole Baalille polviansa taivuttaneet.
5 Thus, then, in the present time also there has been a remnant according to election of grace.
Niin ovat jääneet tälläkin ajalla armon valitsemisen jälkeen.
6 But if by grace, no longer of works: since [otherwise] grace is no more grace.
Mutta jos se armosta on, niin ei se ole enään töistä, sillä ei armo muutoin armo olisikaan. Mutta jos se on töistä, niin ei se silleen armo ole; muutoin ei työ enään ole työ.
7 What [is it] then? What Israel seeks for, that he has not obtained; but the election has obtained, and the rest have been blinded,
Kuinkas siis? Jota Israel etsii, sitä ei hän ole saanut; mutta valitut sen ovat saaneet ja ne muut ovat paatuneet,
8 according as it is written, God has given to them a spirit of slumber, eyes not to see, and ears not to hear, unto this day.
(Niinkuin kirjoitettu on: Jumala on antanut heille uppiniskaisen hengen, silmät, ettei he näkisi, ja korvat, ettei he kuulisi) tähän päivään asti.
9 And David says, Let their table be for a snare, and for a gin, and for a fall-trap, and for a recompense to them:
Ja David sanoo: heidän pöytänsä tulkoon heille paulaksi, ja satimeksi, ja pahennukseksi, ja kostoksi.
10 let their eyes be darkened not to see, and bow down their back alway.
Heidän silmänsä soetkoon, ettei he näkisi, ja taita aina heidän selkänsä!
11 I say then, Have they stumbled in order that they might fall? Far be the thought: but by their fall [there is] salvation to the nations to provoke them to jealousy.
Niin minä siis sanon: ovatko he sentähden itsensä loukanneet, että heidän piti lankeeman? Pois se! vaan heidän lankeemisestansa tapahtui pakanoille autuus, että hän sais heitä kiivaaksi heidän tähtensä.
12 But if their fall [be the] world's wealth, and their loss [the] wealth of [the] nations, how much rather their fulness?
Mutta jos heidän lankeemisensa on maailman rikkaus ja heidän vähennöksensä on pakanain rikkaus; kuinka paljoa enemmin heidän täydellisyytensä?
13 For I speak to you, the nations, inasmuch as I am apostle of nations, I glorify my ministry;
Sillä teille pakanoille minä puhun: että minä pakanain apostoli olen, ylistän minä minun virkaani.
14 if by any means I shall provoke to jealousy [them which are] my flesh, and shall save some from among them.
Jos minä taitaisin jollakin tavalla niitä, jotka minun lihani ovat, kiivaaksi saada ja muutamatkin heistä autuaaksi saattaa.
15 For if their casting away [be the] world's reconciliation, what [their] reception but life from among [the] dead?
Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailman sovinto, mitäs heidän korjaamisensa muuta on kuin elämä kuolleista?
16 Now if the first-fruit [be] holy, the lump also; and if the root [be] holy, the branches also.
Sillä jos alku on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17 Now if some of the branches have been broken out, and thou, being a wild olive tree, hast been grafted in amongst them, and hast become a fellow-partaker of the root and of the fatness of the olive tree,
Mutta jos muutamat oksista ovat murtuneet, ja sinä, joka metsä-öljypuu olit, olet niihin istutettu, ja olet öljypuun juuresta ja lihavuudesta osalliseksi tullut,
18 boast not against the branches; but if thou boast, [it is] not thou bearest the root, but the root thee.
Niin älä ylpeile oksia vastaan; mutta jos sinä heitä vastaan ylpeilet, niin tiedä, ettet sinä juurta kanna, vaan juuri kantaa sinua.
19 Thou wilt say then, The branches have been broken out in order that I might be grafted in.
Niin sanot; oksat ovat murtuneet, että minun piti siihen jälleen istutettaman.
20 Right: they have been broken out through unbelief, and thou standest through faith. Be not high-minded, but fear:
Oikein: he ovat murtuneet epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt uskon kautta: älä ole röyhkeä, vaan pelkää.
21 if God indeed has not spared the natural branches; lest it might be he spare not thee either.
Sillä jos ei Jumala luonnollisia oksia armahtanut, katso, ei hän sinuakaan armahda.
22 Behold then [the] goodness and severity of God: upon them who have fallen, severity; upon thee goodness of God, if thou shalt abide in goodness, since [otherwise] thou also wilt be cut away.
Sentähden katso tässä Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: ankaruutta niissä, jotka lankesivat, mutta hyvyyttä itse sinussas, jos sinä ainoastaan hyvyydessä pysyt; muutoin sinäkin leikataan pois.
23 And they too, if they abide not in unbelief, shall be grafted in; for God is able again to graft them in.
Ja ne jälleen istutetaan, ellei he epäuskossansa pysy; sillä Jumala on voimallinen heitä jälleen istuttamaan.
24 For if thou hast been cut out of the olive tree wild by nature, and, contrary to nature, hast been grafted into the good olive tree, how much rather shall they, who are according to nature be grafted into their own olive tree?
Sillä jos sinä olet luonnollisesta metsä-öljypuusta karsittu, ja olet vastoin luontoa hyvään öljypuuhun istutettu, kuinka paljon enemmin ne, jotka luonnolliset ovat, omaan öljypuuhunsa istutetaan?
25 For I do not wish you to be ignorant, brethren, of this mystery, that ye may not be wise in your own conceits, that blindness in part is happened to Israel, until the fulness of the nations be come in;
Sillä en minä tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, tätä salaisuutta, (ettette itsellänne ylpeilisi, ) että paatumus on puolittain Israelille tullut, siihenasti kuin pakanain täydellisyys tulis.
26 and so all Israel shall be saved. According as it is written, The deliverer shall come out of Zion; he shall turn away ungodliness from Jacob.
Ja niin kaikki Israel pitää autuaaksi tuleman, niinkuin kirjoitettu on: se tulee Zionista, joka päästää ja jumalattoman menon Jakobista kääntää pois.
27 And this is the covenant from me to them, when I shall have taken away their sins.
Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, kuin minä otan pois heidän syntinsä.
28 As regards the glad tidings, [they are] enemies on your account; but as regards election, beloved on account of the fathers.
Evankeliumin puolesta tosin ovat he viholliset teidän tähtenne; mutta valitsemisen puolesta rakastetaan heitä isäin tähden.
29 For the gifts and the calling of God [are] not subject to repentance.
Sillä ei Jumala lahjojansa ja kutsumistansa kadu.
30 For as indeed ye [also] once have not believed in God, but now have been objects of mercy through the unbelief of these;
Sillä niinkuin ette tekään muinen Jumalan päälle uskoneet, mutta olette nyt laupiuden heidän epäuskonsa kautta saaneet;
31 so these also have now not believed in your mercy, in order that they also may be objects of mercy.
Niin ei he ole myös nyt uskoneet sitä laupiutta, joka teille on tapahtunut, että heillekin laupius tapahtuis.
32 For God hath shut up together all in unbelief, in order that he might shew mercy to all. (eleēsē g1653)
Sillä Jumala on kaikki epäuskon alle sulkenut, että hän kaikkia armahtais. (eleēsē g1653)
33 O depth of riches both of [the] wisdom and knowledge of God! how unsearchable his judgments, and untraceable his ways!
Oi sitä Jumalan rikkauden, ja viisauden, ja tunnon syvyyttä! kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
34 For who has known [the] mind of [the] Lord, or who has been his counsellor?
Sillä kuka on Herran mielen tietänyt? Eli kuka on hänen neuvonantajansa ollut?
35 or who has first given to him, and it shall be rendered to him?
Eli kuka on hänelle jotakin ennen antanut, jota hänelle pitäis jälleen maksettaman.
