Psalms 78
1 A Maskil of Asaph. Give ear, O my people, to my instruction; listen to the words of my mouth.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 I will open my mouth in parables; I will utter things hidden from the beginning,
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 that we have heard and known and our fathers have relayed to us.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 We will not hide them from their children, but will declare to the next generation the praises of the LORD and His might, and the wonders He has performed.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For He established a testimony in Jacob and appointed a law in Israel, which He commanded our fathers to teach to their children,
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 that the coming generation would know them— even children yet to be born— to arise and tell their own children
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 that they should put their confidence in God, not forgetting His works, but keeping His commandments.
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 Then they will not be like their fathers, a stubborn and rebellious generation, whose heart was not loyal, whose spirit was not faithful to God.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 The archers of Ephraim turned back on the day of battle.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 They failed to keep God’s covenant and refused to live by His law.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 They forgot what He had done, the wonders He had shown them.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 He worked wonders before their fathers in the land of Egypt, in the region of Zoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 He split the sea and brought them through; He set the waters upright like a wall.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 He led them with a cloud by day and with a light of fire all night.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 He split the rocks in the wilderness and gave them drink as abundant as the seas.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 He brought streams from the stone and made water flow down like rivers.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 But they continued to sin against Him, rebelling in the desert against the Most High.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 They willfully tested God by demanding the food they craved.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 They spoke against God, saying, “Can God really prepare a table in the wilderness?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 When He struck the rock, water gushed out and torrents raged. But can He also give bread or supply His people with meat?”
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Therefore the LORD heard and was filled with wrath; so a fire was kindled against Jacob, and His anger flared against Israel,
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 because they did not believe God or rely on His salvation.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Yet He commanded the clouds above and opened the doors of the heavens.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 He rained down manna for them to eat; He gave them grain from heaven.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Man ate the bread of angels; He sent them food in abundance.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 He stirred the east wind from the heavens and drove the south wind by His might.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 He rained meat on them like dust, and winged birds like the sand of the sea.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 He felled them in the midst of their camp, all around their dwellings.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 So they ate and were well filled, for He gave them what they craved.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Yet before they had filled their desire, with the food still in their mouths,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 God’s anger flared against them, and He put to death their strongest and subdued the young men of Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 In spite of all this, they kept on sinning; despite His wonderful works, they did not believe.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 So He ended their days in futility, and their years in sudden terror.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 When He slew them, they would seek Him; they repented and searched for God.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 And they remembered that God was their Rock, that God Most High was their Redeemer.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 But they deceived Him with their mouths, and lied to Him with their tongues.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Their hearts were disloyal to Him, and they were unfaithful to His covenant.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 And yet He was compassionate; He forgave their iniquity and did not destroy them. He often restrained His anger and did not unleash His full wrath.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 He remembered that they were but flesh, a passing breeze that does not return.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 How often they disobeyed Him in the wilderness and grieved Him in the desert!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Again and again they tested God and provoked the Holy One of Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 They did not remember His power — the day He redeemed them from the adversary,
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 when He performed His signs in Egypt and His wonders in the fields of Zoan.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 He turned their rivers to blood, and from their streams they could not drink.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 He sent swarms of flies that devoured them, and frogs that devastated them.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 He gave their crops to the grasshopper, the fruit of their labor to the locust.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 He killed their vines with hailstones and their sycamore-figs with sleet.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 He abandoned their cattle to the hail and their livestock to bolts of lightning.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 He unleashed His fury against them, wrath, indignation, and calamity— a band of destroying angels.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 He cleared a path for His anger; He did not spare them from death but delivered their lives to the plague.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 He struck all the firstborn of Egypt, the virility in the tents of Ham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 He led out His people like sheep and guided them like a flock in the wilderness.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 He led them safely, so they did not fear, but the sea engulfed their enemies.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 He brought them to His holy land, to the mountain His right hand had acquired.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 He drove out nations before them and apportioned their inheritance; He settled the tribes of Israel in their tents.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 But they tested and disobeyed God Most High, for they did not keep His decrees.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 They turned back and were faithless like their fathers, twisted like a faulty bow.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 They enraged Him with their high places and provoked His jealousy with their idols.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 On hearing it, God was furious and rejected Israel completely.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 He abandoned the tabernacle of Shiloh, the tent He had pitched among men.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 He delivered His strength to captivity, and His splendor to the hand of the adversary.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 He surrendered His people to the sword because He was enraged by His heritage.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Fire consumed His young men, and their maidens were left without wedding songs.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 His priests fell by the sword, but their widows could not lament.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Then the Lord awoke as from sleep, like a mighty warrior overcome by wine.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 He beat back His foes; He put them to everlasting shame.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 He rejected the tent of Joseph and refused the tribe of Ephraim.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 But He chose the tribe of Judah, Mount Zion, which He loved.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 He built His sanctuary like the heights, like the earth He has established forever.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 He chose David His servant and took him from the sheepfolds;
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 from tending the ewes He brought him to be shepherd of His people Jacob, of Israel His inheritance.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 So David shepherded them with integrity of heart and guided them with skillful hands.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
