Psalms 106
1 Hallelujah! Give thanks to the LORD, for He is good; His loving devotion endures forever.
Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Who can describe the mighty acts of the LORD or fully proclaim His praise?
Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
3 Blessed are those who uphold justice, who practice righteousness at all times.
Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4 Remember me, O LORD, in Your favor to Your people; visit me with Your salvation,
Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5 that I may see the prosperity of Your chosen ones, and rejoice in the gladness of Your nation, and give glory with Your inheritance.
Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
6 We have sinned like our fathers; we have done wrong and acted wickedly.
Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
7 Our fathers in Egypt did not grasp Your wonders or remember Your abundant kindness; but they rebelled by the sea, there at the Red Sea.
Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
8 Yet He saved them for the sake of His name, to make His power known.
Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
9 He rebuked the Red Sea, and it dried up; He led them through the depths as through a desert.
Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
10 He saved them from the hand that hated them; He redeemed them from the hand of the enemy.
Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
11 The waters covered their foes; not one of them remained.
Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
12 Then they believed His promises and sang His praise.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
13 Yet they soon forgot His works and failed to wait for His counsel.
Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
14 They craved intensely in the wilderness and tested God in the desert.
He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
15 So He granted their request, but sent a wasting disease upon them.
Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
16 In the camp they envied Moses, as well as Aaron, the holy one of the LORD.
Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
17 The earth opened up and swallowed Dathan; it covered the assembly of Abiram.
Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
18 Then fire blazed through their company; flames consumed the wicked.
Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
19 At Horeb they made a calf and worshiped a molten image.
He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
20 They exchanged their Glory for the image of a grass-eating ox.
Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
21 They forgot God their Savior, who did great things in Egypt,
He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
22 wondrous works in the land of Ham, and awesome deeds by the Red Sea.
Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
23 So He said He would destroy them— had not Moses His chosen one stood before Him in the breach to divert His wrath from destroying them.
Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
24 They despised the pleasant land; they did not believe His promise.
Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
25 They grumbled in their tents and did not listen to the voice of the LORD.
Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
26 So He raised His hand and swore to cast them down in the wilderness,
Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
27 to disperse their offspring among the nations and scatter them throughout the lands.
Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
28 They yoked themselves to Baal of Peor and ate sacrifices offered to lifeless gods.
Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
29 So they provoked the LORD to anger with their deeds, and a plague broke out among them.
Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
30 But Phinehas stood and intervened, and the plague was restrained.
Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
31 It was credited to him as righteousness for endless generations to come.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
32 At the waters of Meribah they angered the LORD, and trouble came to Moses because of them.
Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
33 For they rebelled against His Spirit, and Moses spoke rashly with his lips.
Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
34 They did not destroy the peoples as the LORD had commanded them,
Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
35 but they mingled with the nations and adopted their customs.
Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
36 They worshiped their idols, which became a snare to them.
Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
37 They sacrificed their sons and their daughters to demons.
Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
38 They shed innocent blood— the blood of their sons and daughters, whom they sacrificed to the idols of Canaan, and the land was polluted with blood.
Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
39 They defiled themselves by their actions and prostituted themselves by their deeds.
Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
40 So the anger of the LORD burned against His people, and He abhorred His own inheritance.
Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
41 He delivered them into the hand of the nations, and those who hated them ruled over them.
Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
42 Their enemies oppressed them, and subdued them under their hand.
Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
43 Many times He rescued them, but they were bent on rebellion and sank down in their iniquity.
Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
44 Nevertheless He heard their cry; He took note of their distress.
Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
45 And He remembered His covenant with them, and relented by the abundance of His loving devotion.
Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
46 He made them objects of compassion to all who held them captive.
Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
47 Save us, O LORD our God, and gather us from the nations, that we may give thanks to Your holy name, that we may glory in Your praise.
Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
48 Blessed be the LORD, the God of Israel, from everlasting to everlasting. Let all the people say, “Amen!” Hallelujah!
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
