Job 19
1 Then Job answered:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 “How long will you torment me and crush me with your words?
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Ten times now you have reproached me; you shamelessly mistreat me.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Even if I have truly gone astray, my error concerns me alone.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 If indeed you would exalt yourselves above me and use my disgrace against me,
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 then understand that it is God who has wronged me and drawn His net around me.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Though I cry out, ‘Violence!’ I get no response; though I call for help, there is no justice.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 He has blocked my way so I cannot pass; He has veiled my paths with darkness.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 He has stripped me of my honor and removed the crown from my head.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 He tears me down on every side until I am gone; He uproots my hope like a tree.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 His anger burns against me, and He counts me among His enemies.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 His troops advance together; they construct a ramp against me and encamp around my tent.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 He has removed my brothers from me; my acquaintances have abandoned me.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 My kinsmen have failed me, and my friends have forgotten me.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 My guests and maidservants count me as a stranger; I am a foreigner in their sight.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 I call for my servant, but he does not answer, though I implore him with my own mouth.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 My breath is repulsive to my wife, and I am loathsome to my own family.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Even little boys scorn me; when I appear, they deride me.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 All my best friends despise me, and those I love have turned against me.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 My skin and flesh cling to my bones; I have escaped by the skin of my teeth.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Have pity on me, my friends, have pity, for the hand of God has struck me.
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Why do you persecute me as God does? Will you never get enough of my flesh?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 I wish that my words were recorded and inscribed in a book,
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 by an iron stylus on lead, or chiseled in stone forever.
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 But I know that my Redeemer lives, and in the end He will stand upon the earth.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Even after my skin has been destroyed, yet in my flesh I will see God.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 I will see Him for myself; my eyes will behold Him, and not as a stranger. How my heart yearns within me!
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 If you say, ‘Let us persecute him, since the root of the matter lies with him,’
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 then you should fear the sword yourselves, because wrath brings punishment by the sword, so that you may know there is a judgment.”
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
