Klaagliederen 5
1 Gedenk, HEERE, wat ons geschied is, aanschouw het, en zie onzen smaad aan.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Ons erfdeel is tot de vreemdelingen gewend, onze huizen tot de uitlanders.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Wij zijn wezen zonder vader, onze moeders zijn als de weduwen.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Ons water moeten wij voor geld drinken; ons hout komt ons op prijs te staan.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Wij lijden vervolging op onze halzen; zijn wij woede, men laat ons geen rust.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Wij hebben den Egyptenaar de hand gegeven, en den Assyrier, om met brood verzadigd te worden.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Onze vaders hebben gezondigd, en zijn niet meer, en wij dragen hun ongerechtigheden.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Knechten heersen over ons; er is niemand, die ons uit hun hand rukke.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Wij moeten ons brood met gevaar onzes levens halen, vanwege het zwaard der woestijn.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Onze huid is zwart geworden gelijk een oven, vanwege den geweldigen storm des hongers.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Zij hebben de vrouwen te Sion verkracht, en de jonge dochters in de steden van Juda.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 De vorsten zijn door hunlieder hand opgehangen; de aangezichten der ouden zijn niet geeerd geweest.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Zij hebben de jongelingen weggenomen, om te malen, en de jongens struikelen onder het hout.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 De ouden houden op van de poort, de jongelingen van hun snarenspel.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 De vreugde onzes harten houdt op, onze rei is in treurigheid veranderd.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 De kroon onzes hoofds is afgevallen; o wee nu onzer, dat wij zo gezondigd hebben!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Daarom is ons hart mat, om deze dingen zijn onze ogen duister geworden.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Om des bergs Sions wil, die verwoest is, waar de vossen op lopen.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Gij, o HEERE, zit in eeuwigheid, Uw troon is van geslacht tot geslacht.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Waarom zoudt Gij ons steeds vergeten? Waarom zoudt Gij ons zo langen tijd verlaten?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 HEERE, bekeer ons tot U, zo zullen wij bekeerd zijn; vernieuw onze dagen als van ouds.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Want zoudt Gij ons ganselijk verwerpen? Zoudt Gij zozeer tegen ons verbolgen zijn?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
