Psalmen 102
1 Gebed van een ongelukkige, als de moed hem ontzinkt, en hij voor Jahweh zijn jammerklacht uitstort. Jahweh, hoor mijn gebed, Mijn jammerklacht dringe tot U door!
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Verberg voor mij uw aanschijn niet, Wanneer het mij bang wordt; Luister naar mij, als ik roep, En verhoor mij toch snel!
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Want als rook gaan mijn dagen voorbij; En mijn gebeente gloeit als een oven;
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mijn hart is verdroogd en verdord als het gras, Want ik denk er niet aan, mijn brood nog te eten;
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 En door mijn klagen en kermen, Kleeft mijn gebeente aan mijn vlees.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Ik ben als een pelikaan der woestijn, En als een uil tussen puinen;
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Ik kan niet meer slapen, en zit maar te klagen, Als een eenzame mus op het dak.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mijn vijanden houden niet op, mij te honen, En tegen mij te razen en te vloeken.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Ja, ik eet as als mijn brood, En met tranen meng ik mijn drank;
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Want Gij hebt om uw gramschap en toorn Mij opgenomen en weggeslingerd!
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Mijn dagen vlieden heen als een schaduw, Ik kwijn weg als het gras.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Maar Gij, Jahweh, blijft eeuwig, En uw Naam van geslacht tot geslacht!
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Gij zult opstaan, en U over Sion ontfermen: Het is tijd, hem genadig te zijn; het uur is gekomen!
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Want uw dienaars hebben zijn stenen lief, En hebben deernis met zijn puinen.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Dan zullen de heidenen de Naam van Jahweh vrezen, Alle vorsten der aarde uw majesteit:
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Omdat Jahweh Sion herbouwt, En Zich openbaart in zijn glorie;
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Zich tot de bede der verlatenen neigt, En hun gebed niet versmaadt!
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Men schrijve dit op voor een volgend geslacht, Opdat het volk, door Jahweh herschapen, Hem zal prijzen:
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 Als Jahweh weer neerziet Uit zijn heilige woning, En uit de hemel Weer neerblikt op aarde:
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 Om het gekerm der gevangenen te horen, Te verlossen, die ten dode zijn gewijd;
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 En om Jahweh’s Naam in Sion te melden, In Jerusalem zijn lof,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 Wanneer de volkeren zich verzamelen, En de koninkrijken, om Jahweh te dienen!
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Wel heeft Hij midden op mijn weg mijn krachten gebroken, En mijn dagen verkort; maar toch blijf ik bidden:
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Mijn God, neem mij niet weg op de helft mijner dagen; Uw jaren duren van geslacht tot geslacht.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 In den beginne hebt Gij de aarde gegrond, En de hemelen zijn het werk uwer handen!
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Zij zullen vergaan, maar Gij blijft; Als een kleed zullen zij allen verslijten.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Gij verwisselt ze als een mantel, zij zullen verdwijnen; Maar Gij blijft dezelfde, en uw jaren nemen geen einde.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Zo blijven ook de zonen uwer dienaars bestaan, En hun kroost houdt stand voor uw aanschijn!
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
