Job 9
1 Så tog Job til Orde og svarede:
Job vastasi ja sanoi:
2 "Jeg ved forvist, at således er det, hvad Ret har en dødelig over for Gud?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Vilde Gud gå i Rette med ham, kan han ikke svare på et af tusind!
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Viis af Hjerte og vældig i Kraft hvo trodsede ham og slap vel derfra?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Han flytter Bjerge så let som intet, vælter dem om i sin Vrede,
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 ryster Jorden ud af dens Fuger, så dens Grundstøtter bæver;
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 han taler til solen, så skinner den ikke, for Stjernerne sætter han Segl,
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 han udspænder Himlen ene, skrider hen over Havets Kamme,
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 han skabte Bjørnen, Orion, Syvstjernen og Sydens Kamre,
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 han øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal!
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Går han forbi mig, ser jeg ham ikke, farer han hen, jeg mærker ham ikke;
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 røver han, hvem mon der hindrer ham i det? Hvo siger til ham: "Hvad gør du?"
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Gud lægger ikke Bånd på sin Vrede, Rahabs Hjælpere bøjed sig under ham;
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 hvor kan jeg da give ham Svar og rettelig føje min Tale for ham!
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Har jeg end Ret, jeg kan dog ej svare, må bede min Dommer om Nåde!
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Nævned jeg ham, han svared mig ikke, han hørte, tror jeg, ikke min Røst,
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 han, som river mig bort i Stormen, giver mig - Sår på Sår uden Grund,
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 ikke lader mig drage Ånde, men lader mig mættes med beskeing.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Gælder det Kæmpekraft, melder han sig! Gælder det Ret, hvo stævner ham da!
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Har jeg end Ret, må min Mund dog fælde mig, er jeg end skyldfri, han gør mig dog vrang!
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Skyldfri er jeg, ser bort fra min Sjæl og agter mit Liv for intet!
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Lige meget; jeg påstår derfor: Skyldfri og skyldig gør han til intet!
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Når Svøben kommer med Død i et Nu, så spotter han skyldfries Hjertekval;
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Jorden gav han i gudløses Hånd, hylder dens Dommeres Øjne til, hvem ellers, om ikke han?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Raskere end Løberen fløj mine Dage, de svandt og så ikke Lykke,
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 gled hen som Både af Si, som en Ørn, der slår ned på Bytte.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Dersom jeg siger: "Mit Suk vil jeg glemme, glatte mit Ansigt og være glad,"
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 må jeg dog grue for al min Smerte, jeg ved, du kender mig ikke fri.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Jeg skal nu engang være skyldig, hvorfor da slide til ingen Nytte?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Toed jeg mig i Sne og tvætted i Lud mine Hænder,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 du dypped mig dog i Pølen, så Klæderne væmmedes ved mig.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Thi du er ikke en Mand som jeg, så jeg kunde svare, så vi kunde gå for Retten sammen;
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 vi savner en Voldgiftsmand til at lægge sin Hånd på os begge!
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Fried han mig for sin Stok, og skræmmed hans Rædsler mig ikke,
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 da talte jeg uden at frygte ham, thi min Dom om mig selv er en anden!
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
