Job 8
1 Så tog Sjuhiten Bildad til Orde og sagde:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 "Hvor længe taler du så, hvor længe skal Mundens Uvejr rase?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Mon Gud vel bøjer Retten, bøjer den Almægtige Retfærd?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Har dine Sønner syndet imod ham, og gav han dem deres Brøde i Vold,
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 så søg du nu hen til Gud og bed hans Almagt om Nåde!
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 Såfremt du er ren og oprigtig, ja, da vil han våge over dig, genrejse din Retfærds Bolig;
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 din fordums Lykke vil synes ringe, såre stor skal din Fremtid blive.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Thi spørg dog den befarne Slægt, læg Mærke til Fædrenes Granskning!
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 Vi er fra i Går, og intet ved vi, en Skygge er vore Dage på Jord.
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Mon ej de kan lære dig, sige dig det og give dig Svar af Hjertet:
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Vokser der Siv, hvor der ikke er Sump, gror Nilgræs frem, hvor der ikke er Vand?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Endnu i Grøde, uden at høstes, visner det før alt andet Græs.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Så går det enhver, der glemmer Gud, en vanhelliges Håb slår fejl:
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 som Sommerspind er hans Tilflugt, hans Tillid er Spindelvæv;
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 han støtter sig til sit Hus, det falder, han klynger sig til det, ej står det fast.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 I Solskinnet vokser han frodigt, hans Ranker breder sig Haven over,
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 i Stendynger fletter hans Rødder sig ind, han hager sig fast mellem Sten;
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 men rives han bort fra sit Sted, fornægter det ham: "Jeg har ikke set dig!"
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Se, det er Glæden, han har af sin Vej, og af Jorden fremspirer en anden!
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Se, Gud agter ej den uskyldige ringe, han holder ej fast ved de ondes Hånd.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 End skal han fylde din Mund med Latter og dine Læber med Jubel;
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 dine Avindsmænd skal klædes i Skam og gudløses Telt ej findes mer!
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
