Salme 120

1 Sang til Festrejserne. Jeg raabte til HERREN i Nød, og han svarede mig.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 HERRE, udfri min Sjæl fra Løgnelæber, fra den falske Tunge!

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Der ramme dig dette og hint, du falske Tunge!

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Den stærkes Pile er hvæsset ved glødende Gyvel.

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Ve mig, at jeg maa leve som fremmed i Mesjek, bo iblandt Kedars Telte!

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Min Sjæl har længe nok boet blandt Folk, som hader Fred.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Jeg vil Fred; men taler jeg, vil de Krig!

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.