Job 9
1 Saa tog Job til Orde og svarede:
Job vastasi ja sanoi:
2 Jeg ved forvist, at saaledes er det, hvad Ret har en dødelig over for Gud?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Vilde Gud gaa i Rette med ham, kan han ikke svare paa et af tusind!
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Viis af Hjerte og vældig i Kraft hvo trodsede ham og slap vel derfra?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Han flytter Bjerge saa let som intet, vælter dem om i sin Vrede,
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 ryster Jorden ud af dens Fuger, saa dens Grundstøtter bæver;
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 han taler til Solen, saa skinner den ikke, for Stjernerne sætter han Segl,
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 han udspænder Himlen ene, skrider hen over Havets Kamme,
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 han skabte Bjørnen, Orion, Syvstjernen og Sydens Kamre,
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 han øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal!
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Gaar han forbi mig, ser jeg ham ikke, farer han hen, jeg mærker ham ikke;
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 røver han, hvem mon der hindrer ham i det? Hvo siger til ham: »Hvad gør du?«
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Gud lægger ikke Baand paa sin Vrede, Rahabs Hjælpere bøjed sig under ham;
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 hvor kan jeg da give ham Svar og rettelig føje min Tale for ham!
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Har jeg end Ret, jeg kan dog ej svare, maa bede min Dommer om Naade!
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Nævned jeg ham, han svared mig ikke, han hørte, tror jeg, ikke min Røst,
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 han, som river mig bort i Stormen, giver mig Saar paa Saar uden Grund,
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 ikke lader mig drage Aande, men lader mig mættes med beske Ting.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Gælder det Kæmpekraft, melder han sig! Gælder det Ret, hvo stævner ham da!
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Har jeg end Ret, maa min Mund dog fælde mig, er jeg end skyldfri, han gør mig dog vrang!
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Skyldfri er jeg, ser bort fra min Sjæl og agter mit Liv for intet!
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Lige meget; jeg paastaar derfor: Skyldfri og skyldig gør han til intet!
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Naar Svøben kommer med Død i et Nu, saa spotter han skyldfries Hjertekval;
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Jorden gav han i gudløses Haand, hylder dens Dommeres Øjne til, hvem ellers, om ikke han?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Raskere end Løberen fløj mine Dage, de svandt og saa ikke Lykke,
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 gled hen som Baade af Siv, som en Ørn, der slaar ned paa Bytte.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Dersom jeg siger: »Mit Suk vil jeg glemme, glatte mit Ansigt og være glad, «
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 maa jeg dog grue for al min Smerte, jeg ved, du kender mig ikke fri.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Jeg skal nu engang være skyldig, hvorfor da slide til ingen Nytte?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Toed jeg mig i Sne og tvætted i Lud mine Hænder,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 du dypped mig dog i Pølen, saa Klæderne væmmedes ved mig.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Thi du er ikke en Mand som jeg, saa jeg kunde svare, saa vi kunde gaa for Retten sammen;
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 vi savner en Voldgiftsmand til at lægge sin Haand paa os begge!
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Fried han mig for sin Stok, og skræmmed hans Rædsler mig ikke,
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 da talte jeg uden at frygte ham, thi min Dom om mig selv er en anden!
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
