Job 36
1 Og videre sagde Elihu:
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 Bi nu lidt, jeg har noget at sige dig, thi end har jeg Ord til Forsvar for Gud.
"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 Jeg vil hente min Viden langvejsfra og skaffe min Skaber Ret;
Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 thi for vist, mine Ord er ikke Opspind, en Mand med fuldkommen Indsigt har du for dig.
sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Se, Gud forkaster det stive Sind,
Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 den gudløse holder han ikke i Live; de arme lader han faa deres Ret,
Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 fra retfærdige vender han ikke sit Blik, men giver dem Plads for stedse hos Konger paa Tronen i Højhed.
Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Og hvis de bindes i Lænker, fanges i Nødens Baand,
Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 saa viser han dem deres Gerning, deres Synder, at de hovmodede sig,
niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 aabner deres Øre for Tugt og byder dem vende sig bort fra det onde.
avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Hvis de saa hører og bøjer sig, da ender de deres Dage i Lykke, i liflig Fryd deres Aar.
Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 Men hører de ikke, falder de for Sværd og opgiver Aanden i Uforstand.
Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 Men vanhellige Hjerter forbitres; naar han binder dem, raaber de ikke om Hjælp;
Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 i Ungdommen dør deres Sjæl, deres Liv faar Mandsskøgers Lod.
Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Den elendige frelser han ved hans Elende og aabner hans Øre ved Trængsel.
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Men dig har Medgangen lokket, du var i Fred for Ulykkens Gab; ingen Trængsel indjog dig Skræk, fuldt var dit Bord af fede Retter.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Den gudløses som kom til fulde over dig, hans retfærdige Dom greb dig fat.
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Lad dig ikke lokke af Vrede til Spot eller Bødens Storhed lede dig vild!
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Kan vel dit Skrig gøre Ende paa Nøden, eller det at du opbyder al din Kraft?
Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Ej maa du længes efter Natten, som opskræmmer Folkeslag der, hvor de er;
Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 va'r dig og vend dig ikke til Uret, saa du foretrækker ondt for at lide.
Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Se, ophøjet er Gud i sin Vælde, hvo er en Lærer som han?
Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Hvo foreskrev ham hans Vej, og hvo turde sige: »Du gjorde Uret!«
Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Se til at ophøje hans Værk, som Mennesker priser i Sang!
Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 Alle Mennesker ser det med Fryd, skønt dødelige skuer det kun fra det fjerne.
kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Se, Gud er ophøjet, kan ikke ransages, Tal paa hans Aar kan ikke findes.
Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Thi Draaber drager han ud af Havet, i hans Taage siver de ned som Regn,
Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 og Skyerne lader den strømme og dryppe paa mange Folk.
jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Hvo fatter mon Skyernes Vidder eller hans Boligs Bulder?
Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Se, han breder sin Taage om sig og skjuler Havets Rødder;
Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Thi dermed nærer han Folkene, giver dem Brød i Overflod;
Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 han hyller sine Hænder i Lys og sender det ud imod Maalet;
Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 hans Torden melder hans Komme, selv Kvæget melder hans Optræk.
Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
