Salme 91
1 Den, som bor i den Højestes Skjul, han skal blive om Natten i den Almægtiges Skygge.
Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
2 Jeg siger til Herren: Du er min Tillid og min Befæstning, min Gud, paa hvem jeg forlader mig.
Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
3 Thi han skal fri dig fra Fuglefængerens Snare, fra Fordærvelsens Pest.
Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
4 Han skal dække dig med sine Vingefjedre, og du skal finde Ly under hans Vinger; hans Sandhed er Skjold og Panser.
Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
5 Du skal ikke frygte for Rædselen om Natten, for Pilen, som flyver om Dagen,
Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
6 for Pest, som farer frem i Mørket, for Sot, som raser om Middagen.
Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
7 Om tusinde falde ved din Side og ti Tusinde ved din højre Haand, skal det dog ikke komme nær til dig.
Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
8 Du skal kun skue det med dine Øjne, og se, hvorledes der betales de ugudelige.
Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
9 — Thi du, Herre! er min Tillid; — den Højeste har du gjort til din Bolig.
Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
10 Dig skal intet ondt vederfares, og der skal ingen Plage komme nær til dit Telt.
Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
11 Thi han skal befale sine Engle om dig at bevare dig paa alle dine Veje.
Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
12 De skulle bære dig paa Hænderne, at du ikke skal støde din Fod paa nogen Sten.
Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
13 Paa Løve og Øgle skal du træde, du skal nedtræde den unge Løve og Dragen.
Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
14 „Efterdi han har holdt sig til mig, saa vil jeg udfri ham; jeg vil ophøje ham; thi han kender mit Navn.
Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
15 Han skal paakalde mig, og jeg vil bønhøre ham, jeg er hos ham i Nød, jeg vil fri ham og herliggøre ham.
Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
16 Jeg vil mætte ham med et langt Liv og lade ham se min Frelse.‟
Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
