Žalmy 115
1 Ne nám, Hospodine, ne nám, ale jménu svému dej čest, pro milosrdenství své a pro pravdu svou.
Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2 Proč mají říkati pohané: Kdež jest nyní Bůh jejich?
Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
3 Ješto Bůh náš jest na nebi, čině všecko, což se mu líbí.
Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Modly pak jejich jsou stříbro a zlato, dílo rukou lidských.
Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5 Ústa mají, a nemluví, oči mají, a nevidí.
Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6 Uši mají, a neslyší, nos mají, a nečijí.
Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7 Ruce mají, a nemakají, nohy mají, a nechodí, aniž volati mohou hrdlem svým.
Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8 Nechať jsou jim podobni, kteříž je dělají, a kdožkoli v nich doufají.
Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
9 Izraeli, doufej v Hospodina, nebo spomocníkem a štítem takových on jest.
Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10 Dome Aronův, doufej v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.
Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11 Kteříž se bojíte Hospodina, doufejte v Hospodina, spomocníkem a štítem takových on jest.
Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12 Hospodin rozpomena se na nás, požehná; požehná domu Izraelovu, požehná i domu Aronovu.
Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13 Požehná bojícím se Hospodina, malým, i velikým.
hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14 Rozmnoží Hospodin vás, vás i syny vaše.
Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15 Požehnaní vy od Hospodina, kterýž učinil nebesa i zemi.
Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16 Nebesa jsou nebesa Hospodinova, zemi pak dal synům lidským.
Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
17 Ne mrtví chváliti budou Hospodina, ani kdo ze všech těch, kteříž sstupují do místa mlčení,
Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
18 Ale my dobrořečiti budeme Hospodinu od tohoto času až na věky. Halelujah.
Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
